Siviilitiedustelumenetelmät kansallisen turvallisuuden suojaamisessa hybridivaikuttamiselta

Abstract

Tutkielmassa perehdytään siviilitiedustelulaeissa säädettyihin suojelupoliisin toimivaltuuksiin ja niiden aineellisiin rajoituksiin hyödyntäen lainopillista metodia. Tutkielman kohteena on siten voimassa oleva oikeus ja keskeisin lähdeaineisto on kyseisten lakien lainvalmisteluaineisto. Ensisijaisena tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitä ovat siviilitiedustelulakien toimivaltuudet, ja miten PolL 5 a luvun 4 §:n 4 momentin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävää tilaa koskeva tiedustelukielto sekä eräät muut lainsäädännön aineelliset rajoitukset vaikuttavat toimivaltuuksien käyttämiseen kansallisen turvallisuuden suojaamisessa. Uusien tiedustelumenetelmien käyttö on uhkaperusteista, mikä on merkittävä ero poliisin rikosperusteisiin yleistoimivaltuuksiin, joiden nojalla poliisi harjoittaa salaista tiedonhankintaa rikosten selvittämiseksi.

Tutkielmassa selvitetään vuonna 2019 voimaan astuneen siviilitiedustelulainsäädännön sisältöä sekä arvioidaan siinä säädettyjen tiedusteluviranomaisten uusien toimivaltuuksien roolia hybridivaikuttamiselta suojautumisessa, joka oli yksi tiedustelulainsäädännön taustalla vaikuttanut keskeinen tekijä. Hybridivaikuttaminen on ajankohtainen ja hankalasti tunnistettava, lähtökohtaisesti ei-rikosperusteinen uhka kansalliselle turvallisuudelle, minkä vuoksi tutkielmassa arvioidaan tiedustelumenetelmiä erityisesti sen kannalta.

Tiedustelulainsäädäntö on hyvin perusoikeusherkkä kokonaisuus, minkä vuoksi tutkielmassa selvitetään tiedustelua kotirauhan suojaamassa paikassa ja mahdollisuuksia laajentaa toimivaltuuksia perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten perus- ja ihmisoikeussopimuksien määräysten valossa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tiedustelumenetelmillä on merkittävä rooli kansallisen turvallisuuden suojaamisessa, sillä ne mahdollistavat suojelupoliisille varhaisen vaiheen tiedonhankinnan, mikä on keskeisessä asemassa turvallisuusuhkiin varauduttaessa. Tiedustelulakien voimaan astumisen jälkeen on kuitenkin huomattu, että tiedustelun aineelliset rajoitukset hankaloittavat toimivaltuuksien tehokasta käyttämistä, mistä johtuen olisi perusteltua ottaa rajoitukset uudelleen tarkasteltavaksi. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että toimivaltuuksien laajentaminen voisi olla paitsi valtiosääntöoikeudellisesti mutta myös EU-oikeuden sekä muiden kansainvälisten velvoitteiden määräysten puitteissa mahdollista tietyin edellytyksin.