Kansainvälisen merioikeuden pysäyttämistä koskevat toimivaltasäännöt epäsäännöllisen muuttoliikkeen torjunnassa

Abstract

Tutkielman aiheena on kansainvälisen merioikeuden pysäyttämistä koskevat toimivaltasäännöt epäsäännöllisen muuttoliikkeen torjunnassa. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitkä ovat ne kansainvälisen oikeuden säännöt, joilla rantavaltio voi suorittaa maahanmuuttajien salakuljetusta, ihmiskauppaa ja orjakauppaa harjoittavien alusten pysäytyksen eri merivyöhykkeillä. Erityisenä painopisteenä on aavalla merellä tapahtuvaa pysäytystä koskevat toimivaltasäännöt. Tutkielma keskittyy Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjojen sallimaan pysäytystoimintaan. Tutkielmassa ei käsitellä meripelastussopimusten mukaista pysäytystoimintaa tai humanitääristä oikeutta. Tutkielmassa esitetään kaksi kuvitteellista skenaariota, jotka osoittavat, miten monimutkaisia pysäytystä koskevat säännöt voivat olla. Tutkielmassa havaitaan, että kansainvälisessä merioikeudessa korostetaan lippuvaltion yksinomaisen toimivallan periaatetta. Valtion suvereniteetin ulkopuolisilla alueilla rantavaltion on yleensä pyydettävä lippuvaltion suostumus pysäytykseen. Tutkielmassa käsitellään myös poikkeukset lippuvaltion yksinomaisen toimivallan periaatteeseen. Tutkielman tärkeimpiä kirjallisuuslähteitä ovat Guilfoylen, Papastavridiksen, Gallagherin ja Davidin tutkimuskirjallisuus.