Terveydenhuollon ammattilaisten asenteet ja uskomukset kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan palliatiivisesta hoidosta ja hoitoon siirtymisessä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuollon ammattilaisten asenteita ja uskomuksia kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden palliatiiviseen hoitoon, ennakoivaan hoitosuunnitelmaan sekä palliatiiviseen hoitoon siirtämiseen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana poikkileikkaustutkimuksena kahdella hyvinvointialueella. Aineisto kerättiin sähköisellä Webropol‑kyselyllä käyttämällä Singh ym. (2021) muokkaamaa mittaria, joka käännettiin suomen kielelle kaksoiskäännösmenetelmällä ja esitestattiin sisällöllisen validiteetin varmistamiseksi. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin ja Mann–Whitney U ‑testillä.

Tutkimukseen osallistui 52 terveydenhuollon ammattilaista, joista 12 oli lääkäreitä ja 40 muita terveydenhuollon ammattilaisia Tulokset antoivat viitteitä siitä, että vastaajilla oli pääosin myönteinen suhtautuminen palliatiiviseen hoitoon ja sen varhaiseen puheeksi ottoon kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kanssa. Keskustelut ennusteesta, kuolemasta ja elämänlaadusta koettiin melko luonteviksi, ja ennakoivaa hoitosuunnitelmaa pidettiin selkeästi potilaan hoitoa, päätöksentekoa ja hoidon jatkuvuutta tukevana. Oireidenhallinnan toteuttaminen koettiin luontevaksi, kun taas emotionaalisen tuen tarjoaminen nähtiin hieman haastavampana, erityisesti lääkäreiden keskuudessa.

Palliatiiviseen hoitoon siirtäminen nähtiin ajankohtaiseksi vasta oireiden selvästi edettyä (NYHA III–IV), mikä viittaa siihen, että palliatiivisen hoidon varhainen integrointi ei ole vielä vakiintunut käytäntö. Ammattiryhmien välillä havaittiin joitakin tilastollisesti merkitseviä eroja, erityisesti epäonnistumisen tunteissa ja palliatiiviseen hoitoon siirtämisen ajankohdassa. Palvelun nimikkeillä ei ollut suurta vaikutusta hoitoon siirtämiseen, mutta ”palliatiivisen hoidon” koettiin heikentävän toivoa useammin kuin neutraalimpana pidetyn ”tukihoidon”.

Tutkimuksen tulokset korostavat tarvetta vahvistaa palliatiivisen hoidon varhaista ja systemaattista käyttöönottoa sydämen vajaatoiminnan hoidossa sekä kehittää ammattilaisten valmiuksia ja yhtenäisiä toimintamalleja. Näitä tuloksia voidaan hyödyntää palliatiivisen hoidon koulutuksen, hoitokäytäntöjen ja palvelurakenteiden kehittämisessä.

The purpose of this master’s thesis was to describe healthcare professionals’ attitudes and beliefs regarding palliative care, advance care planning, and referral to palliative care for patients with chronic heart failure. The study was conducted as a descriptive cross-sectional survey in two Finnish wellbeing services counties. Data were collected through an electronic Webropol questionnaire using an instrument adapted by Singh et al. (2021), which was translated into Finnish using a forward–backward translation procedure and pre-tested to ensure content validity. The data were analyzed using descriptive statistical methods and the Mann–Whitney U -test.

A total of 52 healthcare professionals participated in the study, including 12 physicians and 40 other healthcare professionals. The findings indicated that respondents generally held positive attitudes toward palliative care and its early introduction in conversations with patients with chronic heart failure. Discussions about prognosis, death, and quality of life were perceived as fairly natural, and advance care planning was clearly regarded as supporting patient care, decision-making, and continuity of care. Providing symptom management was considered natural, whereas offering emotional support was viewed as somewhat more challenging, particularly among physicians.

Referral to palliative care was considered appropriate mainly after symptoms had clearly progressed (NYHA III–IV), suggesting that early integration of palliative care is not yet an established practice. Some statistically significant differences were observed between professional groups, particularly regarding feelings of failure and the timing of referral. The terminology used for services did not substantially influence referral decisions, although the term “palliative care” was more often associated with diminished hope than the more neutral term “supportive care.”

The findings highlight the need to strengthen the early and systematic integration of palliative care in the management of chronic heart failure and to further develop healthcare professionals’ competencies and unified care pathways. These results can support the development of palliative care education, clinical practices, and service structures.