Tiedepääoman ja sen osa-alueiden yhteys elämänlaatuun

Abstract

Tiedepääomalla tarkoitetaan yksilön kerryttämiä kognitiivisia ja sosiaalisia resursseja, jotka määrittävät hänen kokonaisvaltaista suhdettaan tieteeseen. Siinä missä tiedepääoman tutkimus on perinteisesti keskittynyt nuorten koulutusvalintoihin, muuttuva tietoyhteiskunta luo tarpeen tarkastella tiedesuhdetta laajemmin aikuisiän psykologisena resurssina ja hyvinvoinnin osatekijänä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää tiedepääoman neljän osa-alueen eli tieteisiin liittyvissä paikoissa vierailun, tieteisiin liittyvän itseluottamuksen, tieteisiin liittyvien asenteiden ja varhaisen tuen tieteiden opiskelulle yhteyttä yksilön kokemaan elämänlaatuun. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena poikkileikkaustutkimuksena hyödyntäen FINSCI-hankkeen laajaa suomalaisen aikuisväestön kyselyaineistoa. Tiedepääomaa mitattiin 37 väittämän mittaristolla ja elämänlaatua EuroHIS-8-mittaria mukailevalla osiolla. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin tiedepääoman osa-alueita ja toisessa vaiheessa huomioitiin, säilyykö näiden yhteys elämänlaatuun, kun keskeiset sosiodemografiset taustatekijät eli ikä, sukupuoli ja koulutustaso vakioidaan. Tulokset osoittivat, että vaikka kaikki tiedepääoman ulottuvuudet korreloivat positiivisesti elämänlaadun kanssa, ainoastaan tieteisiin liittyvä itseluottamus säilyi tilastollisesti merkitsevänä ja itsenäisenä elämänlaadun selittäjänä. Huomion arvoista oli myös se, että muodollisen koulutustason yhteys elämänlaatuun hävisi regressiomallissa, kun tiedepääoman osa-alueet huomioitiin. Havaitut yhteydet olivat kuitenkin kokonaisuudessaan maltilliset. Tulokset viittaavat siihen, että tiedesuhteen osatekijöistä korostuu yksilön sisäistetty pystyvyyden tunne ja uskomus omista kyvyistään ymmärtää tiedettä. Taustamuuttujista myös iän karttuminen ja naissukupuoli olivat yhteydessä hieman korkeampaan elämänlaatuun. Löydökset viittaavat siihen, että tieteellinen itseluottamus voi toimia yksilön hyvinvointia tukevana sisäisenä voimavarana. Tutkimus antaa alustavia viitteitä siitä, että vahva tiedepääoma voi kytkeytyä parempaan kykyyn toimia nyky-yhteiskunnan informaatiotulvassa. Tuloksia voidaan hyödyntää tiedeviestinnän ja -kasvatuksen kehittämisessä painottamalla pelkän tiedon välittämisen sijaan myös yksilöiden tieteellisen itseluottamuksen vahvistamista.