Älysopimukset ja erehdys : Miten sopimusoikeudellista erehdysoppia voidaan soveltaa älysopimuksiin?

Abstract

Notaarityön tarkoituksena on tutkia sopimusoikeudellisen erehdysopin soveltuvuutta älysopimuksiin, jotka toimivat lohkoketjuteknologiapohjaisesti. Älysopimukset ovat digitaalisia sopimuksia, jotka perustuvat koneellisesti toteutettavaan ohjelmointikoodiin. Älysopimuksen ehdot on koodattu ”if- then”-lausekkeiksi lohkoketjun lohkoihin, jossa ennalta määriteltyjen ehtojen täyttyessä sopimus toteuttaa sille asetetun lopputuloksen automaattisesti. Koska älysopimusten ehtoja, koodia, ei voi muuttaa lohkoketjun lohkoon tallentamisen jälkeen, älysopimukset haastavat perinteistä käsitystä sopimisesta ja sopimusten sitovuuteen liittyvistä häiriötilanteista. Tässä notaarityössä keskitytään erityisesti erehdykseen sopimuksen sitovuuden häiriötekijänä tilanteissa, joissa älysopimus toteuttaa epätarkoituksenmukaisia seurauksia sopimuksen koodauksessa tapahtuneen virheen tai osapuolen väärinymmärryksen sattuessa. Notaarityössä etsitään vastauksia sille, miten älysopimuksen käsite soveltuu perinteiseen sopimusoikeudelliseen ajatukseen sopimuksesta ja sopimisesta sekä sille, miten erehdysoppia olisi mahdollista soveltaa älysopimuksiin. Koska älysopimuksia ei ole Suomessa säännelty, eikä siitä ole saatavilla oikeuskäytäntöä, notaarityössä keskitytään kokoamaan yhteen tietoa erilaisista kirjoituksista ja etsimään tulkintavaihtoehtoja sille, miten sopimusoikeuden yleisiä periaatteita, oikeustoimilakia ja erehdysoppia voidaan soveltaa digitaaliseen sopimiseen. Tarkastelun alla on erityisesti se, minkälaisia ongelmia älysopimusten ehtojen muuttumattomuus tuo erehdysopin soveltamiseen.