“Look who’s talking guilty feet now” : Kaappi ja tunnustaminen George Michaelin musiikkivideoissa

Abstract

Tutkin työssäni isobritannialaisen pop-laulaja-lauluntekijän George Michaelin musiikkivideoita homoseksuaalisen identiteetin rakentumisen näkökulmasta. Michael kertoi julkisuudessa homoseksuaalisuudestaan vuonna 1998, kun hän oli tullut pidätetyksi Yhdysvalloissa Beverly Hillsissä siveettömästä käytöksestä. Pidätystapahtumaa parodioitiin vielä samana vuonna Michaelin Outside-nimisestä kappaleesta tehdyssä musiikkivideossa (1998). Outsiden lisäksi aineistonani on Michaelin kaksi myöhemmin ilmestynyttä musiikkivideota Shoot the Dog (2002) ja An Easier Affair (2006).

Tarkastelen yllä mainittuja kolmea musiikkivideota kaapin ja tunnustamisen käsitteiden kautta. Homoseksuaalisen identiteetin on yhdeltä osalta ajateltu muodostuvan kaapissa olemisen ja kaapista ulostulemisen metaforien muodostamasta prosessista. Valitsemani musiikkivideot havainnollistavat näitä metaforia ja sen odotusta, että henkilö jossain vaiheessa elämäänsä tunnustaa jollekin homoseksuaalisuutensa, jolloin hänen katsotaan tulleen ulos kaapista. Hahmoteltu kerronnan kaava seuraa kehitystä epätietoisuuden ja salailun tilasta homoseksuaalisuuden tiedostamiseen ja lopulta sen artikuloimiseen.

Käyttämäni tutkimuskirjallisuus tulee laajasti taiteentutkimuksen kentältä: musiikkivideotutkimuksesta Carol Vernallis ja Andrew Goodwin ovat keskeisiä lähteitä, kun taas kaapin käsite on peräisin Eve Kosofsky Sedgwickiltä. Tunnustamisen käsite nojaa Michel Foucault’n sekä Heikki Kujansivun ja Laura Saarenmaan pohdintoihin. Richard Dyerin kirjoituksia hyödynnetään sekä metodologiassa että yksittäisissä analyysiluvuissa.

Videoiden erittelyssä käytän temaattista sisällönanalyysiä. Pohdin millaisia erityisiä keinoja musiikkivideon kolme osa-aluetta – kuva, musiikki ja sanoitus – käyttävät homoseksuaalisuuden representoinnissa ja yleisemmin seksuaalisuudesta puhumisessa. Nostan jokaisen videon kohdalla esille ilmiteeman sekä analyysin tuottaman syväteeman, joiden avulla tulkitsen videoissa rakentuvaa homoseksuaalisen miehen identiteettiä sekä pohdin, miten audiovisuaalisen esitysmuodon erityispiirteet voivat kuvata kaappia ja tunnustamista.