Tuottajavastuun vapaamatkustus – ongelmien ja ratkaisuvaihtoehtojen tarkastelua

Abstract

Tutkimuksen aiheena on jätehuollon tuottajavastuu ja erityisesti tuottajavastuun sivuilmiönä esiintyvä vapaamatkustus. Tuottajavastuulla tarkoitetaan tuotteen valmistajan tai maahantuojan velvollisuutta vastata tuotteesta sen käytöstä poistamisen jälkeen. Vapaamatkustuksella tarkoitetaan tuottajavastuusta johtuvien velvollisuuksien tahatonta tai tahallista laiminlyömistä. Tutkimuksessa tarkastellaan tuottajavastuun sääntelyä Suomessa ja EU:ssa. Tuottajavastuun toteuttaminen perustuu tuottajien oma-aloitteisuuteen. Tämä kannustaa tuottajia itse etsimään optimaalisia ratkaisuja tuottajavastuun toteuttamiseksi mutta toisaalta mahdollistaa järjestelmään kohdistuvat väärinkäytökset. Vapaamatkustus heikentää tuottajavastuun tarkoituksen toteutumista sekä aiheuttaa vääristymiä markkinoilla, kun velvollisuutensa hoitavat tuottajat joutuvat vastaamaan järjestelmän kustannuksista myös vapaamatkustajien puolesta.

Tutkimuksessa perehdytään tuottajavastuujärjestelmän toimintaan, valvontaan sekä käytettävissä oleviin puuttumiskeinoihin silloin kun tuottaja laiminlyö velvollisuuksiaan. Tutkimuksessa todetaan järjestelmän toimivan pääasiallisesti hyvin, mutta vapaamatkustuksen osalta ongelmia on tiedonsaannissa, valvonnan suuntaamisessa sekä valvontaa suorittavien viranomaisten toimintamahdollisuuksissa. Ongelmia esiintyy erityisesti rajat ylittävässä kaupassa. Merkittävimmät ongelmat aiheutuvat siitä, että EU:ssa tuottajavastuuta säännellään unionilähtöisesti, mutta valvonta on jätetty jäsenvaltioiden itsensä toteutettavaksi. Tutkimuksessa tarkastellaan ongelmien lisäksi niihin esitettyjä ratkaisuvaihtoehtoja. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että yksittäisellä jäsenvaltiolla ei ole riittävästi tehokkaita keinoja vapaamatkustuksen kitkemiseen valtioiden rajat ylittävässä kaupassa. Tuottajavastuun valvonta jäsenvaltioiden välisessä kaupassa johtaa ristiriitaan unionin sisäisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa ja siten rajoittaa merkittävästi yksittäisen jäsenvaltion valvontamahdollisuuksia. Tästä syystä tutkimuksen lopputuloksena suositellaan harkitsemaan unionitasoista sääntelyä tuottajavastuun valvontakeinoista.