Liian vaativa vanhemmuus? : Intensiivisen vanhemmuuden ihanteen yhteys vanhemmuuden lykkäämiseen Suomessa

Abstract

Suomessa kokonaishedelmällisyys on muiden EU-maiden tavoin ollut laskussa vuodesta 2010 alkaen, ja muutamaa lyhytaikaista nousupiikkiä lukuun ottamatta se vaikuttaisi jatkavan laskuaan. Vuonna 2024 syntyvyys laski koko tilastohistorian matalimmalle tasolle: syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku oli 1,25, jolloin puhutaan jo hälyttävän matalasta syntyvyydestä. Aiempien tutkimusten mukaan lapsia ei synny niin paljon kuin niitä voisi syntyä, mikäli kaikki lapsista haaveilevat pääsisivät toivomaansa lapsilukuun. Kaikista merkittävimmäksi syyksi tälle toive–toteutus-erolle on esitetty lasten saamisen lykkäämistä vanhemmalle iälle. Tällä hetkellä ensimmäinen lapsi saadaan keskimäärin yli 30-vuotiaana. Mitä myöhemmäksi perheen perustamista ja lasten saamista siirretään, sitä suurempi todennäköisyys on sillä, ettei lapsia saada kovinkaan montaa – jos ollenkaan.Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän määrällisin tutkimusmenetelmin suomalaisten vanhemmuuteen liittyvien odotusten ja vaatimusten yhteyttä vanhemmuuden lykkäämiseen intensiivisen vanhemmuuden näkökulmasta. Intensiivisen vanhemmuuden ihanne korostaa vanhempien tekemiä oikeita valintoja, jotka nojaavat asiantuntijatietoon. Se edellyttää vanhempien omistautumista, aikaa, energiaa sekä taloudellisia resursseja, ja nivoutuu olennaisella tavalla keskiluokkaisiin toimintamahdollisuuksiin, arvoihin ja asenteisiin. Intensiivinen vanhemmuus koostuu viidestä eri ulottuuvuudesta, joista aineiston rajoitusten vuoksi tarkastelen ainoastaan kolmea: essentialismia, täyttymystä sekä haastavuutta. Lisäksi selvitän eri sosiodemografisten muuttujien yhteyttä näihin kolmeen intensiivisen vanhemmuuden ulottuvuuteen.Tutkimusaineistonani on Suomen Generations and Gender Survey (GGS) -kyselyaineisto, joka on kerätty 18.10.2021–31.3.2022. GGS on kansainvälinen pitkittäiskyselytutkimus, jossa selvitetään muun muassa ihmisten hyvinvointiin, työelämään, perhe- ja parisuhteisiin sekä lapsi-ihanteisiin liittyviä kysymyksiä. Tutkimusta koordinoi eurooppalainen tutkimusinfrastruktuuri nimeltä Generations and Gender Programme (GGP). Tässä tutkielmassa GGS-aineistosta on lähtökohtaisesti otettu tarkasteluun 20–40-vuotiaat lapsettomat vastaajat (n=1536).Tutkielman tulokset osoittavat, että tutkimukseen sisällytetyistä intensiivisen vanhemmuuden ulottuvuuksista ”Täyttymys”, eli ajatukset siitä, että lasten tulisi tuottaa vanhemmilleen elinikäistä iloa ja vanhempien puolestaan nauttia lasten kasvattamisesta ja opastamisesta, on yhteydessä lykkäämisen todennäköisyyden toteutumiseen. Sosiodemografisista muuttujista lykkäämiseen ovat yhteydessä sukupuoli, koulutus, työllisyys sekä kotitalouden nettotulot. Täyttymys-ulottuvuuteen sitoutumisen toteutumisen todennäköisyyttä ennustavat nuorempi ikä ja uskonnottomuus sekä jossain määrin myös se, että on matalammin kouluttautunut ja asuu maalla. Muista tarkastelluista ulottuvuuksista myös Haastavuus-ulottuvuus on yhteydessä perheellistymisen lykkäämiseen, mutta odotusten vastaisesti: ne, joille vanhemmuuden vastuullisuus ja kuormittavuus ovat tärkeitä perusteluja harkittaessa perheen perustamista, kuuluvat harvemmin vanhemmuuden lykkääjiin. Tulos liittynee osaltaan siihen, että lykkäämisen sijaan onkin perheellistymisaikomuksistaan täysin epävarma tai suunnittelee lapsettomuutta. Sitoutumista tähän ulottuvuuteen ennustavat puolestaan vanhempi ikä, matalampi tuloluokka sekä uskonnottomuus.