Äidin ja isän sensitiivisyys ja sen yhteys lapsen taitoon tunnistaa ja nimetä tunteita

Abstract

Varhaislapsuudessa äidin sensitiivisyydellä on huomattu olevan merkitystä äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen (Little & Carter, 2005). Lisäksi vanhemman sensitiivisyydellä on huomattu olevan yhteys lapsen myöhempään tunnekehitykseen (Steel, Steel & Croft 2008). Lapsen ja vanhemman vuo-rovaikutus nähdään tärkeänä. Suomessa ei ole kuitenkaan paljon tutkittu kummankaan vanhemman vuorovaikutuksen laadun ja lapsen kehityksen välistä yhteyttä. Useat tutkimukset ovat keskittyneet äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen (esim. Little & Carter, 2005; Keinänen ym., 2011). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äidin ja isän sensitiivisyyttä ja sen yhteyttä lap-sen taitoon tunnistaa ja nimetä tunteita. Tutkimusaineisto on osa laajempaa Vuorovaikutus ja kehitys varhaislapsuudessa (VUOKKO) -pitkittäistutkimusta (Silvén, Poskiparta, Niemi, & Voeten 2007). Lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta leikkitilanteesta arviointiin lapsen ollessa kaksivuotias sekä tunteiden tunnistamista ja nimeämistä lapsen ollessa neljävuotias. Tutkimuksen tulosten avulla ymmärretään äidin merkitystä lapsen ollessa kaksivuotias ja sen merkitystä tunteiden tunnistamiseen ja nimeämiseen neljävuotiaana.

Aineiston analyysiin käytettiin korrelaatiota ja regressioanalyysia. Tuloksista selviää, että mitä taita-vammin äiti osasi tukea lasta itsenäisessä toiminnassa ja oppimaan ohjauksessa lapsen ollessa kaksi-vuotias sitä taitavammin lapsi nimesi tunteita neljävuotiaana. Isän toiminnalla ei ollut vaikutusta lapsen tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen taitoihin. Tutkimustulokset tukevat ajatusta äidin merkityksestä lapsen kehitykselle.