Varaston piilokustannus: sitoutuneen pääoman vaihtoehtoiskustannukset kaapelialan yrityksessä

Abstract

Yritys X, joka on suomalainen kaapeliteollisuuden yritys, halusi selvittää, millä tavoin sen varastokokonai-suutta pystyttäisiin optimoimaan, ja varastoon sitoutuvan pääoman määrää laskemaan. Tutkimuskysymys on ”miten yritys X voi tunnistaa ja mitata varastoon sitoutuneen pääoman vaihtoehtoiskustannukset osana varastonhallinnan kehittämistä?” Työn tavoitteena on selvittää varastokokonaisuudesta teoreettisesti vapautettavissa oleva pääoman määrä ja sen vaihtoehtoiskustannus. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen, ja se toteutettiin yrityksen toiminnanohjausjärjestelmästä saadulla datalla. Tutkimuksessa laskettiin nimikekohtaisesti optimaalinen varastotaso sen tavoitellun kiertonopeuden ja keskimääräisen kysynnän mukaan. Nimikkeen metrikohtaisen keskihinnan avulla pystyttiin vertaamaan tavoi-tevarastotason ja todellisen varastotason kustannusta keskenään, ja johtamaan ylimääräinen varastoon sitoutunut pääoma. Vaihtoehtoiskustannuksen laskennan perusteena käytettiin oman ja vieraan pääoman oletettua 8 % kustannusta. Valitun tutkimusmenetelmän avulla kohdeyrityksessä havaittiin varastokohteesta riippumatta merkittävää ylivarastointia, mutta osittain myös alivarastointia. Lisäksi havaittiin, että varaston kiertonopeus jää läpi ABC-luokkien asetetuista tavoitteista. Tuotannon eräkoot ja niiden frekvenssi, romuttamispäätökset ja asetetut ta-voitevarastotasot johtavat ylimääräisen pääoman sitoutumiseen ja hitaaseen varaston kiertoon. Eri maissa sijaitsevien varastokohteiden välillä havaittiin eroja pääoman sitoutumisen ja varaston kierron välillä, osoittaen sen, että samoja nimikkeitä ei kannata varastoida samoja määriä eri kohteissa, ellei analyysi niin osoita. Merkittävä osa kohdeyrityksen varastoon sitoutuneesta pääomasta on kohdistunut nimikkeisiin, joiden varastotaso ylittää laskennallisen tavoitetason. Erityisesti A-luokan nimikkeissä pääomaa on sitoutunut ylivarastoituihin nimikkeisiin. Tutkimus osoittaa linjassa aiemman kirjallisuuden kanssa, että suuret eräkoot ja kysynnän heikko ennustettavuus tuottavat ylivarastointia, sitoen merkittävästi ylimääräistä pääomaa.