Neuropsykiatristen piirteiden kuvaukset lastenkirjallisuudessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaista kuvaa neuropsykiatrisista piirteistä rakennetaan suomalaisessa lastenkirjallisuudessa. Tutkielmassa tarkastellaan neuropsykiatrisia piirteitä erityisesti neurodiversiteettiteorian ja representaatioiden näkökulmasta. Kiinnostus kohdistuu siihen, millaisia merkityksiä diagnooseille, henkilöiden toiminnalle ja ympäristön roolille annetaan. Tutkielmassa hyödynnetään laadullista tutkimusotetta, ja sen aineisto koostuu neljästä suomalaisesta lapsille suunnatusta teoksesta. Näissä teoksissa kuvataan ADHD:n ja autismikirjon piirteitä. Aineisto koottiin Vaski-kirjaston tietokantahaun avulla. Analyysimenetelmänä käytätetään dialogista tematisointia, jossa teoksia tarkastellaan vuoropuhelussa teoreettisen viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen kanssa. Tulokset osoittavat, että neuropsykiatriset piirteet kuvataan teoksissa ristiriitaisesti. Diagnoosit toimivat sekä käyttäytymistä selittävinä että henkilöiden toimintaa rajaavina käsitteinä. Henkilöiden toiminta kuvataan eri tilanteissa joko tukea tarvitsevina tai aktiivisesti toimivina ja muita auttavina. Ympäristö näyttäytyy keskeisenä kontekstina, joka ylläpitää erilaisuutta. Koulun, sosiaalisten tilanteiden ja aistiympäristöjen odotukset vaikuttavat siihen, milloin piirteet tulivat näkyviksi ja ongelmallisiksi. Toisaalta pienillä ympäristöön kohdistuneilla muutoksilla voidaan mahdollistaa henkilöiden osallistuminen. Tutkielma osoittaa, että lasten kaunokirjalliset teokset voivat samanaikaisesti sekä haastaa että ylläpitää stereotyyppisiä käsityksiä neuropsykiatrisista piirteistä. Tulokset korostavat tarvetta tarkastella kaunokirjallisuutta aktiivisena merkitysten rakentajana. Tutkielma tunnistaa myös tarpeen aihetta koskevalle jatkotutkimukselle.