Pelaajaa velvoittavat sopimussakot ja pelikiellon aikainen palkan pidättäminen ammattiurheilijan työsuhteessa

Abstract

Tutkielma käsittelee työsuhteessa olevan urheilijan pelaajasopimuksissa esiintyvien sopimussakkojen ja pelikiellon aikaisen palkan pidättämisen pätevyyttä. Pelaajasopimuksissa esiintyy erinäisiä sanktioita pelaajien velvoitteiden tehosteiksi. Kyseiset sanktiot ovat nykyaikaisessa työoikeudellisessa kentässä poikkeuksellisia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko mainittuja sakkoja työoikeudellisessa mielessä sopia, ja jos voidaan, mitä asiassa on otettava huomioon. Myös työoikeudellista kompetenssia palkan pidättämiselle pelikiellon yhteydessä arvioidaan. Pelaajasopimuksen tyypillisten piirteiden, kuten vakiosopimustyyppisyyden ja työsuhteen määräaikaisuuden vaikutuksia asiaan käydään lyhyesti läpi. Tutkimuksen kohteena ovat Suomen työlainsäädännön piirissä olevat urheilijat ja heidän pelaajasopimuksensa.

Lähdeaineistoina on käytetty pääsääntöisesti työ-, velvoite- ja urheiluoikeudellista kirjallisuutta, sekä korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen ratkaisuja. Lisäksi sopimuksissa ilmenevien sakkojen ja tutkimuskysymyksen hahmottamisen vuoksi on tutkittu erilaisissa pelaajasopimuksissa olevia sakkoehtoja. Tutkielma on lainopillinen. Koska urheiluoikeus omana oikeudenalanaan on vielä vailla omia vakiintuneita oppeja, on arviointi suurilta osin työoikeudellista.

Tutkielman perusteella voidaan todeta, että useat pelaajasopimuksissa käytettävät sopimusehdot rikkovat joko suoraan pakottavaa työoikeudellista lainsäädäntöä tai ovat ainakin niin sanotulla harmaalla alueella. Joukkueurheilijan edunvalvontaa ja mahdollisuuksia oikeuksiin pääsemiseksi tulisi kehittää. Joidenkin laajastikin käytössä olevien sopimuskäytäntöjen työoikeudelliseen kompetenssiin tarvittaisiin lakimuutos.