Motoriikkainterventio kehityksellisen koordinaatiohäiriön omaavien 5-6-vuotiaiden lasten motoristen taitojen kehittymisen tukena

Abstract

Tausta: Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD) on vakava riskitekijä lapsen motoristen taitojen kehityksen kannalta ja se voi vaikuttaa lapsen kehitykseen ja toimintaan monella eri tavalla pitkälläkin aikavälillä. Ryhmäterapian avulla voidaan mahdollistaa usean lapsen samanaikainen fysioterapeuttinen motoristen taitojen harjoittelu sekä samalla kehittää lasten sosiaalisia taitoja ajoittain jopa paremmin kuin yksilöterapiassa.

Tarkoitus: Tarkoituksena oli arvioida alle kouluikäisten (5-6- vuotiaiden) DCD-lasten 10 viikkoa kestävän motoriikkaryhmän yhteyttä lasten motoristen taitojen muutoksiin. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata lasten huoltajien näkemyksiä lastensa motoristen taitojen muutoksista ja harjoitteiden siirtämisestä arkipäivän toimintoihin sekä kuvata lasten omia kokemuksia terapiaryhmästä.

Metodit: Tutkimus oli kvasikokeellinen interventiotutkimus, jossa otanta toteutettiin tarkoituksenmukaisesti. Interventioryhmä (n=5) kokoontui kymmenen viikon ajan harjoittelemaan kerran viikossa yhden tunnin lasten fysioterapeutin sekä toimintaterapeutin kanssa. Tutkittaville tehtiin ennen ja jälkeen mittaukset Movement Assessment Battery for Children (Movement ABC-2) mittarilla. Intervention jälkeen lapsilta kysyttiin kokemuksia ryhmästä hymynaama-emojien avulla ja vanhemmat (n=7) täyttivät kyselylomakkeen.

Tutkimustulokset: Tilastollista eroavuutta ei löytynyt ennen ja jälkeen testeissä. Tutkimustulokseen saattoi vaikuttaa otoksen pieni koko, sillä yksilöllisesti tuloksia vertailemalla osalla lapsista tulokset kehittyivät ryhmän aikana. Vanhemmille suunnatun kyselyn sekä lasten hymiökyselyn mukaan lapset siirsivät oppimiansa uusia motorisia taitoja arkipäivän askareihin, olivat rohkeampia yrittämään sekä pitivät motoriikkaryhmää mukavana keinona harjoitella motorisia taitoja.

Päätelmät: Tutkimuksessa tehtyjen testien perusteella merkitseviä tuloksia ei tullut kymmenen viikkoa kestävän intervention aikana. Tutkimukseen osallistuneet lapset kuitenkin pitivät ryhmämuotoisesta harjoittelusta sekä heidän vanhempansa kokivat lastensa kehittyneen motorisissa taidoissa sekä rohkeudessa niiden harjoittelussa. Lisätutkimus aiheesta on tarpeen. Jatkotutkimuksissa mukana olisi hyvä olla vertailuryhmä ja otokseltaan huomattavasti suurempi tutkimusjoukko.