Tunnustuksen asema todisteena ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti

dc.contributor.authorHietanen, Janni
dc.contributor.departmentfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|-
dc.contributor.facultyfi=Oikeustieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Law|-
dc.contributor.studysubjectfi=Oikeustiede, OTM-tutkinto|en=Law, Master of Laws|-
dc.date.accessioned2018-06-12T09:35:49Z
dc.date.available2018-06-12T09:35:49Z
dc.date.issued2018-06-12
dc.description.abstractOikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on jokaiselle kuuluva perustavanlaatuinen oikeus, joka on turvattu niin kansainvälisin sopimuksin kuin perustuslaissammekin. Tunnustamisella tarkoitetaan asianosaisen jutun käsittelyn aikana antamaa selitystä siitä, että jokin vastapuolen väittämä, asianosaiselle epäedullinen seikka on tosi. Itsekriminointisuojaa voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä rikosprosessuaalisista oikeuksista. Se merkitsee, että rikoksesta epäillyllä tai rikosasian vastaajalla on oikeus olla vaikuttamatta oman syyllisyytensä toteennäyttämiseen. Siksi epäillyllä tai vastaajalla on myös oikeus peruuttaa aiemmin antamansa tunnustus. Tutkielmassa selvitetään tunnustuksen antamiseen liittyviä oikeusturvariskejä sekä rikoksesta epäillyn tai rikosasian vastaajan antaman tunnustuksen merkitystä rangaistusta mitattaessa. Tunnustuksen merkitystä arvioidaan sekä tavanomaisen rikosprosessin että syyteneuvottelumenettelyn näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan, miten epäillyn tai vastaajan aiemmin antama, mutta sittemmin peruuttama tunnustus vaikuttaa rangaistusharkinnassa sekä milloin ja minkälaisissa olosuhteissa saatu tunnustus voidaan asettaa hyödyntämiskieltoon. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että tunnustuksen merkitys rangaistuksen lieventämisperusteena on melko vähäinen ja sille on asetettu varsin korkeat soveltamisedellytykset, jonka lisäksi normaalirikosprosessissa annetulla tunnustamisella ei saavuteta vastaavaa rangaistushuojennusta kuin syyteneuvottelumenettelyssä. Tunnustusta rangaistuksen lieventämisperusteena tulisi mielestäni harkita sovellettavan lievemmin, tai vaihtoehtoisesti rangaistushuojennuksen suuruusluokan tulisi vastata enemmän syyteneuvottelusta saatavaa huojennusta yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Tutkielmassa on hyödynnetty lainopillista tutkimusotetta. Lähteinä tutkielmassa ovat virallislähteet, oikeuskirjallisuus ja kotimainen oikeuskäytäntö. Tutkimusaiheen käytännön soveltamisen selvittämiseksi suoritettiin viranomaisten edustajien haastatteluja.-
dc.format.contentabstractOnly-
dc.identifier.olddbid162018
dc.identifier.oldhandle10024/145261
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/6280
dc.language.isofin-
dc.publisherfi=Turun yliopisto|en=University of Turku|-
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/145261
dc.titleTunnustuksen asema todisteena ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti-
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|-

Tiedostot