Suun levyepiteelidysplasiat : Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen histologisen laboratorion näytteet 1982–2011

Abstract

Suuontelon ja kielen syövistä valtaosa on levyepiteelikarsinoomia, joita edeltää usein histologisesti havaittava epiteelin dysplasia. Dysplasia on yhdistelmä epiteelin solutason muutoksia ja arkkitehtonisia muutoksia ja se voi esiintyä kliinisesti terveellä limakalvolla tai suusyöpävaaraa mahdollisesti lisäävien muutosten ja tilojen yhteydessä. Tämän syventävien opintojen tutkielman tarkoituksena on kuvailla vuosina 1982–2011 Turun yliopiston histopatologisen laboratorion näytteistä diagnosoituja suun levyepiteelidysplasioita. Tutkimuksen aineistona on 681 potilasta, joiden kudosnäytteestä on diagnosoitu levyepiteelidysplasia Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen histopatologisessa laboratoriossa vuosina 1982–2011. Aineistosta on suljettu pois potilaat, joilla oli samanaikaisesti tai aiemmin esiintynyt levyepiteelikarsinooma. Levyepiteelidysplasia diagnosoitiin keskimäärin 60-vuotiaana, miehillä aiemmin kuin naisilla. Potilaista 60 % oli naisia. Selvä enemmistö diagnosoiduista dysplasioista oli luokiteltu lieväksi, kohtalaisia tai vakavia oli vain kolmasosa dysplasioista. Tyypillisimmät sijaintipaikat olivat kieli ja suun ja posken limakalvo. Lähes puolessa tapauksista dysplasian tarkkaa sijaintia ei ollut määritelty. Vakavaa dysplasiaa havaittiin eniten kielessä ja suun pohjassa. Levyepiteelidysplasian lisäksi näytteistä oli yleisimmin diagnosoitu epiteelin hyperplasia, hyperkeratoosi, haavauma tai punajäkälä. Aineiston potilaista 7,5 %:lla diagnosoitiin myöhemmin suusyöpä. Tämän tutkimuksen ja kirjallisuuden perusteella suun ja hampaiston tutkimukseen kuuluva limakalvojen tutkimus on syytä tehdä huolellisesti yli 55-vuotiailla ja kiinnittää erityistä huomiota kieleen. Epiteelin dysplasian malignisoitumisriski on merkittävästi kohonnut kohtalaisten ja vakavien dysplasioiden kohdalla, joten niitä tulee seurata säännöllisesti ja ottaa herkästi uusia koepaloja. Levyepiteelidysplasian diagnostiikassa on tärkeää huomioida epiteelin muutosten laaja kirjo ja hyödyntää suupatologian erityisosaamista.