Kaltoinkohtelukokemusten yhteydet oppimiseen, oppimisvaikeuksiin ja koulunkäyntiin nuorten aikuisten kokemina ja kertomina

Abstract

Lasten ja nuorten pahoinvointiin ja koulunkäynnin haasteisiin liittyvistä teemoista on viime aikoina käyty paljon julkista keskustelua. Mediakeskustelussa ovat nousseet esille niin lastensuojelun kuin koulunkin näkökulmat ja merkitykset lasten ja nuorten haasteissa.

Yksi olennainen lasten ja nuorten hyvinvointia heikentävä tekijä on kotona tapahtuva kaltoinkohtelu, joka voi olla muodoltaan esimerkiksi fyysistä, seksuaalista tai henkistä väkivaltaa taikka perustarpeiden laiminlyöntiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia lapsena kotona koetun kaltoinkohtelun kytkeytymistä oppimiseen, koulunkäyntiin ja mahdollisiin oppimisvaikeuksiin nuorten aikuisten näkökulmasta, nuorten aikuisten itse kokemana ja kertomana. Tutkimuksen aineistonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja tutkimuksessa haastateltiin etäyhteyksin, yksilöhaastatteluin 18–29-vuotiaita kokemusasiantuntijoita. Tutkimustraditio on fenomenologis-hermeneuttinen, eli kokemuksellisuutta painottava.

Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan haastateltavan litteroidusta haastatteluaineistosta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä, muodostaen aineistosta spesifimpejä alateemoja sekä laajempia yläteemoja. Yläteemoja muodostettiin kolme: koulussa opiskelu ja oppiminen, kotona opiskelu sekä resilienssi. Koulussa opiskelussa ja oppimisessa kaltoinkohtelun vaikutusta kuvattiin koulumenestystä, toiminnanohjausta ja keskittymistä sekä kouluun sitoutumista heikentävänä. Kotona opiskelua haastoivat kodin ilmapiiri ja kasvuympäristö sekä vanhempien osallistumattomuus kouluasioihin. Oppimista ja koulunkäyntiä tukevia resilienssitekijöitä taas mainittiin olevan turvallinen aikuinen, ystävyys- ja sisarussuhteet, kiinnostuksenkohteet sekä koulu turvallisena paikkana.

Tämän tutkimuksen tulokset nuorten kaltoinkohtelukokemusten yhteyksistä oppimiseen, oppimisvaikeuksiin ja koulunkäyntiin tarjoavat arvokasta tietoa nuorten kokonaisvaltaiselle tukemiselle. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää eri aloilla nuorten kanssa työskentelemisessä, moniammatillisessa yhteistyössä, tiedeyhteisössä sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.