Oikeushenkilön rangaistusvastuu ilman tunnistettua tekijää : Anonyymi syyllisyys oikeudellisena ilmiönä ja ongelmana
697.11 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset880
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Oikeushenkilön rangaistusvastuu on ollut Suomessa käytössä vuodesta 1995 alkaen. Vaikka sen
seuraamus eli yhteisösakko perustuu aina luonnollisen henkilön rikosoikeudelliseen vastuuseen, on
seuraamus mahdollista tuomita myös silloin, kun rikoksentekijää ei saada selville. Tällöin on kyse
anonyymistä syyllisyydestä, jota ei säännöksen pitkäikäisyydestä huolimatta ole sovellettu
tuomioistuimissa montaakaan kertaa. Korkein oikeus otti anonyymin syyllisyyden soveltamiseen ensi
kertaa kantaa ratkaisussaan KKO 2021:6, jossa rahapeliyhteisö tuomittiin yhteisösakkoon
tuottamuksellisesta rahanpesusta, vaikkei kenenkään sen edustajan voitu katsoa syyllistyneen rikokseen.
Tutkielman tarkoituksena on tuoda oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa vähemmälle huomiolle
jäänyttä ja osin epäselvänäkin pidettyä anonyymiä syyllisyyttä osaksi oikeustieteellistä keskustelua.
Tarkoitukseni on tutkia lisäksi anonyymiin syyllisyyteen liittyviä ongelmia, jotka johtuvat pitkälti siitä,
ettei rikoksentekijää tarvitse tunnistaa. Käsittelen myös potentiaalisia ratkaisuja vastuumuodon
ongelmallisuuden ratkaisemiseksi.
Tutkimustehtäväni on selvittää anonyymin syyllisyyden merkityssisältö ja asema osana oikeushenkilön
rangaistusvastuun rakennetta, tutkia siihen liittyviä ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin.
Tutkimuksen pääasiallinen metodi on rikoslainoppi. Tärkeimpänä lähdeaineistona hyödynnän muun
muassa Jaatisen teosta Oikeushenkilön rangaistusvastuu (2000) ja Korkan, Heleniuksen ja Fränden
teosta Yleinen rikosoikeus (2020). Ongelmien konkretisoimiseksi tutkin erityisesti ratkaisua KKO
2021:6 tuottamuksellisesta rahanpesusta sekä muita tuomioistuinratkaisuja. Hyödynnän tutkielmassani
rikoslainopin ohella myös de lege ferenda -tutkimusta ja muiden maiden oikeusjärjestyksiä hyödyntävää
tutkimusta.
Tutkimukseni perusteella anonyymi syyllisyys asettuu oikeushenkilön rangaistusvastuun rakenteessa
osaksi rikosedellytystä, sillä anonyymin syyllisyyden tilanteissa oikeushenkilön rangaistusvastuun
edellytysten ja yksilöllisen rikosvastuun edellytysten tulee normaalisti täyttyä. Oikeushenkilön
rangaistusvastuun rakenne ei kuitenkaan täysin vastaa sen sääntelyn systematiikkaa, jonka vuoksi esitän
lainsäätäjälle toimenpidesuosituksena säännösten vaihtoehtoisen rakenteen. Tuomioistuinratkaisut ja
erityisesti KKO 2021:6 osoittavat, että anonyymi syyllisyys asettuu kyseenalaiseen valoon
syyllisyysperiaatteen ja syyttömyysolettaman kannalta, ja voi olla vaarana, että poikkeussäännöksen
asemastaan huolimatta anonyymi syyllisyys madaltaa kynnystä tuomita oikeushenkilöitä
yhteisösakkoon. Ongelmien ratkaisemiseksi esitän rikosprosessin ja oikeushenkilöiden compliancen
kehittämisen lisäksi anonyymin syyllisyyden soveltamisalan rajaamista ja sen pohtimista, olisiko
seuraamusvalikoimaa mahdollista täydentää ehdollisella yhteisösakolla. Vaikka tuomioistuinratkaisut
osoittavat, että kyseessä on harvoin sovellettu rikoslain säännös, on tämän tutkimuksen perusteella
keskustelua ja tutkimusta aiheesta syytä jatkaa.