Kansainväliset avioliitot ja ositus

Abstract

Tutkielma keskittyy kansainvälisen osituksen tuomioistuimen toimivaltaan ja sovellettavan lain valintaan liittyviin kysymyksiin. Tarkastelun keskiössä on EU:n vuonna 2019 voimaan astunut aviovarallisuusasetus, joka oli ensimmäinen nimenomaan kansainvälistä aviovarallisuusoikeutta koskeva asetus ja muokkasi merkittävästi kansainvälisen osituksen sääntelyä. Asetusta sovelletaan 18 EU:n jäsenvaltiossa, ja tutkielman pääpaino on asetukseen osallistuvien jäsenvaltioiden välisissä suhteissa. Tutkielmassa syvennytään myös muuhun EU:n lainsäädäntöön, joka vaikuttaa osituksen käsittelyyn, kuten Bryssel IIa -asetus ja perintöasetus.

Tutkielma on lainopillinen ja lähdeaineistona on käytetty kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta sekä kotimaista ja EU:n oikeuskäytäntöä. Tutkielmassa selvitetään, miten aviovarallisuusasetuksen nojalla määräytyy toimivaltainen tuomioistuin suorittamaan kansainvälisen osituksen ja kansainväliseen ositukseen sovellettava laki, kun puolisoilla on liittymiä useampaan eri valtioon. Avioliitto voi päättyä avioeroon tai toisen puolison kuolemaan, ja tutkielmassa käsitellään sekä jäämistöositusta että avio-ositusta koskevia toimivalta- ja lainvalintakysymyksiä. Lisäksi tarkastelun ytimessä on aviovarallisuusasetuksessa puolisoille annettu sopimusvapaus ja sen laajuus, eli puolisoiden mahdollisuus sopia ennakollisesti toimivaltaisesta tuomioistuimesta ja sovellettavasta laista.

Koska aviovarallisuusasetus on vielä suhteellisen uusi, sen käytännön soveltamiseen liittyy paljon kysymyksiä. Näin ollen tutkielmassa tuodaan myös esiin aviovarallisuusasetuksen epäselviä kohtia. Aviovarallisuusasetus on parantanut puolisoiden oikeusvarmuutta ja lisännyt ennakoitavuutta, mutta sen sisältämät epäselvyydet ja soveltamisen hankaluus osaltaan heikentävät asetuksen varmuutta ja ennakoitavuutta lisäävää vaikutusta.