Miten rabiesvirus välttää isännän puolustuksen

Abstract

Rabiesvirus on lyssavirus sukuun ja Rhabdovirae heimoon kuuluva neurotrooppinen virus, joka aiheuttaa maailmanlaajuista haittaa kansanterveydelle. Koska rabiesviruksen kuolleisuusaste on oireiden alettua 100 %, se aiheuttaa vakavan uhan ihmisten terveydelle. Rabiesviruksen tiedetään käyttävän useaa eri reseptoria sen tunkeutuessa kohdesoluun, kuten NCAM, p75NTR, gangliosidit, karbohydraatit, nAChR ja mGluR2. Viruksen kiinnittymisestä soluun seuraa klatriinivälitteinen endosytoosi, joka on riippuvainen aktiinin polymerisaatiosta. Internalisaation jälkeen virus käyttää retrograadista kuljetusta mikrotubuluksia pitkin päästäkseen hermosolun soomaan. Viruksen kuljetuksesta on esitetty kaksi mallia, jossa toisessa kokonainen virus kuljetetaan vesikkelissä, kun taas toinen malli esittää, että pelkkä viruksen kapsidi kuljetettaisiin soomaan. Soomassa viruksen genomi transkriptoidaan ja replikoidaan inkluusiokappaleissa. On tärkeää, että virus säätelee geeniensä ekspressiota, jotta immuunipuolustus ei tunnistaisi antigeenejä tai isäntäsolun normaali toiminta ei häiriintyisi. Rabiesvirus säätelee tarkkaan etenkin G proteiinin eli piikkiproteiinin ilmentymistä, sillä isännän immuunipuolustus tunnistaa helposti juuri piikkiproteiinin. Päästyään keskushermostoon rabiesvirus vaikuttaa solusignalointiin, joka estää T soluja aiheuttamasta apoptoosia infektoiduissa neuroneissa. Sen sijaan rabiesvirus indusoi T-solujen apoptoosin. Apoptoosin lisäksi rabiesviruksella on myös muita patogeneesiin vaikuttavia tekijöitä. Se esimerkiksi aiheuttaa typpioksidin liikatuotantoa ja mitokondrionaalisia toimintahäiriöitä, jotka osaltaan selittävät taudin kliinisiä oireita.