Elinsiirtojen vaikutus lasten oikomishoidon toteutukseen

Abstract

Tämän syventävien opintojen tutkielman aiheena on elinsiirron saaneiden lasten oikomishoito. Kirjallisuuskatsauksen ja siihen yhdistettyjen potilastapausten tarkoituksena on kuvata, miten lapselle tehty elinsiirto vaikuttaa oikomishoidolle asetettaviin tavoitteisiin ja millaisia reunaehtoja se asettaa hoidon toteutukselle. Tavoitteena on päivittää kliinistä työtä tekevien hammaslääkärien tietämystä elinsiirron vaikutuksista oikomishoitoon. Artikkeli on tarkoitus julkaista Suomen Hammaslääkärilehdessä. Lasten elinsiirtoja ja oikomishoitoa käsitteleviä tutkimuksia haettiin PubMed- ja Scopus tietokannoista yhdistelemällä muun muassa termejä orthodontics, orthodontic treatment, children, pediatric, organ transplant ja transplantation. Lisäksi tarkasteltiin aiheeseen liittyvää suomenkielistä kirjallisuutta ja verkkosivustoja. Katsaukseen valikoitui 24 julkaisua, ja sitä täydennettiin kahdella potilastapauksella. Potilaat on hoidettu Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Suomessa runsaat 20 lasta ja nuorta vuodessa saa elinsiirron. Tutkimusten perusteella elinsiirrot ja sen jälkeinen immunosuppressiivinen lääkitys lisäävät lasten riskiä luuston ja hampaiston kehityshäiriöille, kuten kiilteen poikkeamiin ja hampaiden värimuutoksiin. Immunosuppressiivisen lääkityksen vuoksi potilaat ovat infektioherkkiä ja ienhyperplasia on yleinen haittavaikutus. Sekä elinsiirto että siihen liittyvä hyljinnänestolääkitys tulee huomioida harkittaessa oikomishoitoa. Infektioriskin vuoksi suun omahoidon tulee olla moitteetonta, ja kiinteäkojehoito voi olla vasta-aiheinen. Lapsipotilaan koko hammashoito toteutetaan yhteistyössä Helsingin Uuden lastensairaalan kanssa, ja oikomishoito toteutetaan erikoissairaanhoitona oman alueen keskussairaalassa.