Muutosta odotellessa : Euroopan komission näkemykset Unkarin oikeusvaltiokehityksestä
1.12 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset18
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission näkemyksiä Unkarin oikeusvaltiokehityksestä vuosien 2020–2025 oikeusvaltiokertomuksissa. Tutkielmassa selvitetään, mitä teemoja komissio nostaa esiin Unkaria koskevissa raporteissa ja millaisin kielellisin ja retorisin painotuksin arviot esitetään. Lisäksi tarkastellaan arviointikuvan muutosta sekä EU:n ja Unkarin suhteen rakentumista erityisesti vallan ja toiseuttamisen näkökulmista.
Tutkimusongelma nousee EU:n oikeusvaltiokeskustelun ja Unkarin viimeaikaisen kehityksen välisestä jännitteestä. EU:ssa on viime vuosina käyty laajaa keskustelua oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta, ja tilanteesta on puhuttu myös oikeusvaltiokriisinä. Tässä keskustelussa Unkari on noussut toistuvasti esiin näkyvimpänä periaatteen haastajana ja ongelmatapauksena.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, vallan ja toiseuttamisen käsitteiden kautta. Tutkimusasetelma on pitkittäinen tapaustutkimus, ja aineistona ovat Euroopan komission vuosien 2020–2025 oikeusvaltiokertomusten Unkaria käsittelevät osuudet. Analyysissa yhdistetään teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja retorisen luennan piirteitä.
Tulokset osoittavat, että komission arviointia leimaa koko tarkastelujakson ajan vahva jatkuvuus. Unkarin oikeusvaltiokehityksessä korostuvat ongelmien toistuvuus ja rakenteellisuus. Kokonais-arvio ei muutu olennaisesti, vaikka yksittäisiä myönteisiä muutoksia havaitaankin. Oikeusvaltiokertomuksissa ilmenee myös toiseuttamisen piirteitä. Komission käyttämä kieli ei tee Unkarista unionin ulkopuolista “toista”, mutta se rakentaa siitä yhteisön sisäisen poikkeaman.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että oikeusvaltiokertomukset eivät ainoastaan kuvaa Unkarin tilannetta, vaan myös tuottavat sitä koskevaa poliittista tulkintaa. Unkarin ongelma ei komission näkökulmasta ole instituutioiden täydellinen puuttuminen, vaan pikemminkin se, etteivät olemassa olevat instituutiot täytä sitä tehtävää, joka niille oikeusvaltiollisessa järjestelmässä kuuluu. Komission institutionaalinen valta näyttää riittävän yksittäisten korjausten ohjaamiseen erityisesti silloin, kun niihin liittyy konkreettisia ehtoja tai kustannuksia, mutta ei sellaisten rakenteiden murtamiseen, joita jäsenvaltio ei itse halua muuttaa.