Adoptiovanhempien kokemukset perheidensä tuen tarpeista ja lastensuojelun asiakkuudesta

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen adoptiovanhempien kokemuksia heidän perheidensä tuen tarpeista ja niihin vastaamisesta ennen lapsen lastensuojelun asiakkuutta ja sen aikana. Lisäksi tutkin, miten adoptiolasten lastensuojelun asiakkuudet ovat alkaneet. Tutkielmani on laadullinen ja aineisto on kerätty haastattelemalla kymmentä adoptiovanhempaa, joiden kansainvälisesti adoptoitu lapsi on ollut lastensuojelun asiakkaana adoption vahvistamisen jälkeen. Lapsista kahdeksan oli huostaanotettu ja kahdella lapsista oli lastensuojelun avohuollon asiakkuus. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimukseni havainnollistaa, että adoptiovanhemmat hakevat itse aktiivisesti apua lapsilleen ja perheilleen, mutta siitä huolimatta heidän on vaikea saada oikeanlaista tukea varhaisessa vaiheessa. Lastensuojelun asiakkuudet alkoivat lapsilla murrosiän kynnyksellä ja asiakkuutta edelsi tavallisesti nuoren koulupoissaolot, aggressiivinen käytös, varastelu ja päihteiden käyttö. Lastensuojelun asiakkuus alkoi monen lapsen kohdalla kiireellisellä sijoituksella vanhemman pyynnöstä ja asiakkuudet etenivät nopeasti huostaanottoon. Tutkimustulosten perusteella adoptiovanhemmat eivät kokeneet lastensuojelun avohuollon tukitoimien vastaavan lasten tuen tarpeisiin. Vanhemmat olisivat toivoneet lapsilleen terapeuttisempaa tukea ja hoitoa. Tulokset osoittavat, ettei lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla ole riittävästi tietoa ja ymmärrystä adoptiolasten erityistarpeista. Adoptiolasten kanssa työskentelevät työntekijät tarvitsivat lisää tietoa ja koulutusta siitä, mikä merkitys varhaisen vuorovaikutuksen puuttumisella ja kiintymyssuhteiden katkoksilla on lapselle koko hänen elämänsä ajan. Myös lastensuojelun tukitoimet kaipaavat uudistusta, jotta ne vastaisivat paremmin laajemman asiakasryhmän tarpeisiin.