Mielen teorian tukeminen kirjanlukutilanteessa : Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan mieltä koskeva puheen muutos

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan käyttämää mieltä koskevaa puhetta videoiduissa kirjalukutilanteissa 1 ja 2. Välissä opettajaopiskelijat ovat saaneet lisää ammatillisia opintoja sekä reflektiivistä pienryhmä opetusta vuorovaikutuksen ja mielen huomioimisesta. Tutkielmassa tarkastellaan, näkyykö muutos opettajaopiskelijan käyttämässä mieltä koskevassa puheessa. Mieltä koskevalla puheella on tutkitusti merkitystä lapsen mielen teorian kehittymiselle. Tutkimusaineisto on osa suurempaa tutkimusta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan empiirisesti suhteellisen pienellä otoskoolla havaintomatriisin arvoihin perustuen, muuttuuko mieltä koskeva puhe ja kenen mielestä puhutaan. Lopputuloksena mieltä koskevan puheen nousu kaikissa mieltä koskevan puheen kategorioissa. Tilastollisesti merkitsevään muutokseen ei yltänyt tunnepuheen eroissa, mutta muissa kategorioissa kognitio, havaitseminen ja motivaatio puheen nousu ylsi vähintään oireelliselle tasolle. Toisena tuloksena saatiin opettajaopiskelijan mieltä koskevan puheen kohdistuvan toisella kirjalukuhetkellä yhä useammin lapsen mieleen, mutta nousua kaikissa kategorioissa. Tilastollisesti merkitseviä muutoksia vähintään oireellisesti oli kaikissa kategorioissa. Merkitsevyyden kannalta suurin muutos oli opettajaopiskelijan oman mielen sanoittamisessa. Varhaiskasvatuksen opettaja opintoihin kuuluu mielen ja ajattelun opettaminen. Voidaan siis todeta, että koulutuksen tuoma muutos kirjanlukuhetkillä näkyi ainakin mieltä koskevan puheen määrän nousussa sekä lisääntyneellä lapsen mielen sanoittamisella. Opettajaopiskelijan lisääntynyt tietoisuus lapsen mielen kohtaamisesta ja vuorovaikutukseen perustuvasta kirjanlukuhetki kontekstista näkyy tutkielman tuloksissa.