Yhdistyksen lakkauttaminen sekä yhdistymisvapaus, sananvapaus ja oikeuksien väärinkäytön kielto

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan yhdistyksen lakkauttamista yhdistymisvapauden ja sananvapauden sekä toisaalta oikeuksien väärinkäytön kiellon näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on erityisesti Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkauttamista koskeva korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2020:68. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten laajaksi yhdistymisvapauden ja sananvapauden suoja perus- ja ihmisoikeuksina tulee määrittää sekä millä edellytyksin näitä oikeuksia voi olla mahdollista rajoittaa, eli mitä kansallisen ja kansainvälisen sääntelyn asettamia rajoitusedellytyksiä yhdistyksen lakkauttamisharkinnassa tulee ottaa huomioon. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, miten oikeuksien väärinkäytön kielto suhteutuu tähän yhdistymisvapauden ja sananvapauden rajoittamisharkintaan, ja millaisissa tilanteissa tietyn toiminnan on voitu katsoa jäävän oikeuksien väärinkäyttönä kokonaan yhdistymisvapauden ja sananvapauden suojan ulkopuolelle. Tutkielmassa tarkastellaan aihetta koskevaa oikeuskirjallisuutta ja virallisaineistoa, ja kotimaisen oikeuskäytännön osalta tarkastellaan erityisesti edellä mainittua ratkaisua KKO 2020:68. Kansainvälisen ihmisoikeussääntelyn osalta tarkastellaan erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimusta sekä tarkastellaan aihetta koskevaa keskeistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä. Tutkielman metodi on lainopillinen. Tutkielmasta käy ilmi, että yhdistyksen lakkauttamiseen järeänä yhdistymisvapauden ja sananvapauden rajoituksena tulee turvautua vain äärimmäisissä tapauksissa ja hyvin poikkeuksellisesti. Niinpä yhdistyksen lakkauttamistoimen tulee täyttää niin yhdistyslaissa säädetyt edellytykset kuin myös perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten asettamat vaatimukset. Toisaalta mikä tahansa toiminta ei saa yhdistymisvapauden ja sananvapauden suojaa, vaan tietyissä tilanteissa toiminnan on voitu katsoa olevan yhdistymisvapauden ja sananvapauden väärinkäyttönä kokonaan kyseisten oikeuksien suojan ulkopuolella. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä näin on voinut olla tapauksissa, joissa on ollut kyse kansallissosialististen aatteiden ajamisesta, juutalaisten joukkotuhonnan kiistämisestä tai väkivaltaan yllyttävästä tai muusta vakavasta rasistisesta ja syrjivästä vihapuheesta. Toiminnan toteaminen oikeuksien väärinkäytöksi johtaa kuitenkin siihen, että tuomioistuimella ei tällöin ole tarvetta suorittaa perusteellista eri perus- ja ihmisoikeuksien ja niiden rajoittamisen taustalla olevien intressien välistä punnintaa. Oikeuksien väärinkäytön kieltoa tuleekin tulkita suppeasti, ja sitä tulee soveltaa vain hyvin poikkeuksellisesti.