Kriittisyyteen kasvattaminen mediakasvatuksen tavoitteena

Abstract

Tutkielmassa perehdytään kriittisyyden käsitteen saamiin merkityksiin kasvatustavoitteena, etenkin koulujen mediakasvatuksen tavoitteena. Tutkielmassa yhdistellään ja vertaillaan ajatuksia monenlaisesta, etenkin kasvatusfilosofisesta ja mediakasvatusta koskevasta tutkimuskirjallisuudesta. Erääksi mediakasvatuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi mainitaan usein kriittisyyteen kasvattaminen, mutta kuten tutkielma osoittaa, kriittisyydellä voidaan ymmärtää monia eri asioita. Kun kriittisyys yhdistetään kasvatusta koskevassa puheessa erityisesti mediakasvatukseen, tullaan samalla määritelleeksi sekä kriittisyyttä että mediakasvatusta.

Kriittisyys näyttäytyy tutkielmassa hyvin vaativana ja osin myös ongelmallisena kasvatustavoitteena. Tutkielmassa pohditaan kriittisyyden yhteyksiä autonomian, rationaalisuuden, demokratian, individualismin ja eettisyyden ihanteisiin. Kriittisyyteen kasvattamiseen liittyy paradokseja, jotka tuovat havainnollisesti esiin kasvatuksen etiikan ikuisuuskysymykset. Keskeinen kysymys kuuluu, pitäisikö kasvatuksen sopeuttaa kasvatettavat vallitsevaan yhteiskunnalliseen järjestykseen vai pikemminkin kannustaa muuttamaan yhteiskuntaa. Koulukasvatuksen yhteydessä oman lisänsä kysymyksenasetteluihin tuo koulun luonne yhteiskunnallisena instituutiona.

Mediakasvatuksessa kriittisyyden käsite saa erilaisia merkityksiä sen mukaan, millaisia käsityksiä tiedosta, oppimisesta ja viestinnästä kasvattajalla on. Tutkielmassa mediakasvatus ja kriittisyys tuodaan esiin erilaisista ja jopa vastakkaisista näkökulmista. Tarkoituksena on kuvata mediakasvatuksen kentän monipuolisuutta ja useita mahdollisia tapoja kasvattaa mediakulttuurin keskelle syntyneistä ihmisistä järkiperäisiä, itsenäisesti ajattelevia ja vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka ottavat toiset huomioon ja kykenevät tarvittaessa myös vastustamaan vallitsevia ajatusmalleja. Postmoderni ajattelu on asettanut kyseenalaiseksi monet keskeiset kasvatustavoitteet ja niiden taustalla vaikuttavan valistuksen ihanteen. Tutkimuksessa päädytään kuitenkin siihen, että kaikkia moderneja ajattelutapoja ei voida hylätä, jos kriittisyyden kaltaisia koulun kasvatustavoitteita halutaan edelleen perustella.