Paluulogistiikan ympäristövaikutukset suomalaisilla vaatebrändeillä

Abstract

Vaateteollisuutta pidetään ympäristön kannalta toiseksi haitallisimpana alana, jolle vallitsevan lineaarisen tuotannon haitat ovat ominaisia. Maailmanlaajuinen huoli ympäristöstä ja resurssien riittävyydestä sekä lisääntyvä lainsäädäntö pakottavat vaatealan yritykset järjestämään tuotteilleen paluulogistiikan, jonka tarkoituksena on vähentää alan ympäristövaikutuksia. Tutkimuksen tavoitteena on yhdistää kirjallisuudessa yhtenevinä kuvattuja paluulogistiikan ja kiertotalouden teorioita sekä tuottaa tietoa vaatteiden paluulogistiikan ympäristövaikutuksista tästä näkökulmasta. Paluulogistiikka ja kiertotalous tunnistetaan sisäkkäisiksi käsitteiksi, jotka täydentävät toisiaan. Käsitteet liitetään yhteen täydentämällä paluulogistiikan kirjallisuutta kolmella kiertotalouden tuotteiden uudelleenhyödyntämisen strategialla. Näin rakennettua tutkimuksen viitekehystä hyödynnetään paluulogistiikan ympäristövaikutusten arvioimiseen. Tietoa ympäristövaikutuksista tuotetaan empiirisen tutkimuksen kautta haastattelemalla neljää suomalaista vaatebrändiä. Haastattelukysymykset painottuvat paluulogistiikan roolin, paluuketjun vaiheiden, vaatteiden uudelleenhyödyntämisen tapojen sekä paluulogistiikan ympäristövaikutusten teemojen ympärille. Haastatteluja analysoidaan tapausten sisäisellä sekä tapausten välisellä tarkastelulla. Analyysitavan tarkoitus on luoda tutkittavasta aiheesta mahdollisimman tarkka kuva sekä tunnistaa toistuvia lainalaisuuksia, jotka voisivat olla yleistettävissä myös tutkimuksen kohderyhmän ulkopuolelle. Suomalaisten vaatebrändien paluulogistiikan tunnistetaan koostuvan pääosin hiljattain aloitetuista hankkeista, jotka järjestetään yhteistyössä yrityksen ulkopuolisten tahojen kanssa. Näin paluulogistiikan järjestäminen lisää käsittelyvaiheita ja osallistuvien yritysten määrää monimutkaistaen toimitusketjuja. Palautuvien tuotteiden volyymia kuvataan toistaiseksi maltilliseksi, mikä vahvistaa käsitystä ilmiön uutuudesta. Yritysten paluuketjuissa havaitaan toistuvia vaiheita, jotka noudattavat aiemman kirjallisuuden kuvaamaa rakennetta melko tarkasti. Tutkimuksen aineisto puoltaa niiden uudelleenhyödyntämisen strategioiden suosimista, jotka tuottavat vaatteille suurimman resurssien kiertävyyden asteen ja siten alhaisimmat ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutusten osalta paluulogistiikan arvioidaan aiheuttavan enemmän positiivisia, kuin negatiivisia vaikutuksia. Kirjallisuudessa esitetyistä ympäristövaikutuksista tutkimuksen kohderyhmän yritysten havaitaan tunnistavan keskiarvolta yli puolet. Yleisimmäksi vaatteiden paluulogistiikan ympäristövaikutukseksi tutkimuksessa nousee vaatteiden jätteeksi päätymisen välttäminen. Keskeisin negatiivinen vaikutus puolestaan aiheutuu kuljetustarpeen lisääntymisestä. Tutkimuksen mukaan pienet yritykset tunnistavat paluulogistiikan ympäristövaikutuksia suuria yrityksiä enemmän. Tutkimuksen perusteella paluulogistiikan toimintamalli voi mahdollistaa vaateteollisuudessa myös suuremman siirtymän lineaarisesta talousmallista kohti kiertotaloutta. Tutkimuksessa esitetään lisäksi suosituksia paluulogistiikan edistämiseen vaatebrändien näkökulmasta.