Schools as Oral Health Promoters – Evaluation of National Sweet Selling Recommendation and Oral Health Education Material

Abstract

The aims were to find out 1) if schools’ oral health practices were associated with pupils’ oral health behaviour and whether 2) the national sweet-selling recommendation and 3) distributing oral health material (OHEM) affected schools as oral health promoters.

Three independently collected datasets from Finnish upper comprehensive schools (N=988) were used: longitudinal oral health practices data (n=258) with three-year follow up (2007 n=480, 2008 n=508, 2009 n=593) from principals’ online questionnaires, oral health behaviour data from pupils participating in the national School Health Promotion Study (n=970 schools) and oral health education data from health education teachers’ online questionnaires (2008 n=563, 2009 n=477 teachers). Oral health practices data and oral health behaviour data were combined (n=414) to answer aim 1. For aims 2 and 3, oral health practices data and oral health education data were used independently.

School sweet selling and an open campus policy were associated with pupils’ use of sweet products and tobacco products during school time. The National Recommendation was quite an effective way to reduce the number of sweet-selling schools, but there were large regional differences and a lack of a clear oral health policy in the schools. OHEM did not increase the proportion of teachers teaching oral health, but teachers started to cover oral health topics more frequently. Women started to use OHEM more often than men did.

Schools’ oral health policy should include prohibiting the selling of sweet products in school by legislative actions, enabling healthy alternatives instead, and setting a closed campus policy to protect pupils from school-time sweet consuming and smoking.

Koulut suunterveyden edistäjinä – Kansallisen makeanmyyntisuosituksen ja Suunhoitooppaan vaikutusten arviointi

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1) olivatko koulujen suunterveyskäytännöt yhteydessä oppilaiden suunterveyskäyttäytymiseen, 2) vähensikö kansallinen makeanmyyntisuositus makeanmyyntiä kouluissa ja 3) lisäsikö kouluille annettu Suunhoito-opas suunterveyden opetusta.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea Suomen yläkouluista (N=988) toisistaan riippumattomasti kerättyä aineistoa: Pitkittäinen koulujen suunterveyskäytännöt –aineisto (n=258) kerättiin kolmen vuoden välein (2007 n=480, 2008 n=508, 2009 n=593) rehtoreille suunnatuilla verkkokyselyillä, oppilaiden suunterveyskäyttäytyminen -aineisto kansalliseen Kouluterveyskyselyyn vastanneilta oppilailta (n=970 koulua) ja koulujen suunterveysopetus -aineisto terveystiedon opettajille suunnatuilla verkkokyselyillä kahtena vuonna (2008 n=563 opettajaa, 2009 n=477 opettajaa). Koulujen suunterveyskäytännöt -aineisto ja oppilaiden suunterveyskäyttäytyminen -aineisto yhdistettiin koulutason aineistoksi (n=414), jotta saatiin vastaus tutkimuskysymykseen 1. Koulujen suunterveyskäytännöt -aineistoa ja koulujen suunterveysopetus -aineistoa käytettiin itsenäisesti, jotta saatiin vastaukset tutkimuskysymyksiin 2 ja 3.

Oppilaiden kouluaikainen makean napostelu ja tupakointi olivat yleisempiä makeaa myyvissä kouluissa ja kouluissa, joissa oli mahdollista poistua koulualueelta kouluaikana, kuin makeaa myymättömissä ja poistumisen estävissä kouluissa. Kansallinen makeanmyyntisuositus oli tehokas tapa vähentää makeaa myyvien koulujen määrää, mutta koulujen välillä ilmeni suuria maantieteellisiä eroja, eikä niillä ollut selkeitä suunterveyteen liittyviä linjauksia. Makeanmyynti ja koulualueelta poistumisen salliminen olivat selvästi muita kouluja yleisempiä Etelä-Suomen kouluissa ja oppilasmäärältään suurissa kouluissa. Suunhoito-opas ei lisännyt suunterveyttä opettavien määrää, mutta sitä opettavat alkoivat käsitellä suunterveyttä useammin. Naisopettajat alkoivat miesopettajia useammin käyttää Suunhoito-opasta.

Koulujen suunterveyttä koskevan linjauksen tulisi käsittää makeiden tuotteiden myynnin kieltämisen koulussa, terveellisten tuotteiden tarjoamisen niiden sijaan, sekä estää koulualueelta poistuminen kouluaikana, jotta vältetään oppilaiden altistuminen kouluaikaiselle makean napostelulle ja tupakoinnille. Koska koulujen makeanmyynti lisää oppilaiden napostelua, eikä pelkkä suositus näytä tehoavat maan kaikissa osissa eikä oppilasmäärältään suurissa kouluissa, tulee normatiivista ohjausta myynnin lopettamiseksi vahvistaa.