Sotamuistomerkki Suomessa. Voiton ja tappion modaalista sovittelua

Abstract

Väitöskirjani tarjoaa laajasti tietoa sotamuistomerkeistä koko Suomen alueelta. Työ purkaa suomalaisten sotamuistomerkkien ilmaisutapoja ja modaalisia keinoja, joilla taideteokset sovittelevat voitetun tai hävityn sodan tarinaa ja kokemuksellisia jännitteitä toisiinsa. Suurin osa analyysin kohteena olevista taideteoksista on pystytetty Suomen itsenäisyyden ajalla vapaudenpatsaiksi tai sankarihautojen, taisteluiden ja vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkeiksi.

Tutkimus painottuu voiton ideologian vaikutukseen sotakuvaston muotoutumisessa. Avainkysymyksiä ovat, miten sotamuistomerkki viestittää poliittis-ideologisia tavoitteita tai miten muistomerkkien figuurien asennot, eleet ja attribuutit välittävät sotatarinan yhteisöllisiä sisältöjä. Tutkimus tarkentuu teosten modaalisiin piirteisiin ja merkityksenmuodostuksen vuorovaikutteisuuteen. Erikoishuomion kohteena ovat aiheiden sisällölliset ristiriidat ja ilmaisun murtumakohdat. Suurten teosmäärien ja aihetyyppien jaottelussa ja analysoimisessa on hyödynnetty ikonografian, kuvaretoriikan ja eleiden tutkimusta. Suomalaisen aineiston vertailukohtina ovat antiikin sotilasaiheinen taide, keskiaikainen Kristuksen kärsimyskuvasto sekä sotamuistomerkkiperinne Saksassa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Amerikan yhdysvalloissa. Sotien muistokultin merkitysten avaamisessa käytetään diskurssianalyysin välineitä.

Tutkimus osoittaa, että sotamuistomerkit rakentavat yhteisön turvallisuudentunnetta ja muokkaavat sotilasimagoa maskuliinisten ideaalien ja implisiittisen vihollis- tai vastakuvan varassa. Kansallisen paatoksen ohessa sotamuistomerkit vahvistavat sotilaiden aseveliaatetta ja luovat kuvaa rikkumattomasta yhteishengestä sekä kotirintamasta. Teokset tulkitsevat valmistumisaikansa usein ristiriitaista tunneilmapiiriä ja tulevaisuuden odotuksia sekä neuvottelevat paikallisesta erityisyydestä ja valtakysymyksistä. Veistosten modaaliset keinot suhteessa toimijarooleihin, kuten autonomisuuden korostus, tunteenomainen toiseen tukeutuminen tai sodan velvoitteisiin suuntautuminen perustuvat yleensä figuurien asentoihin. Sen sijaan figuurien eleet ja attribuutit, tärkeimpinä kypärä, ase, univormu ja lumipuku, tarkentavat suuntautumisen tavoitetta ja ideologista sanomaa. Koska sodassa on kyse vaikeasti käsiteltävistä väkivaltakulttuurin ilmiöistä, muistomerkeillä on hämärretty ja muokattu kuvaa historian tapahtumista. Siten teosten välittämät ideat uhrivalmiudesta ja tunteiden hillinnän velvoitteesta auttavat sotatraumojen ja surun kanavoimisessa sekä purkavat tapahtumiin liittyvää häpeää.

War Memorials in Finland. Modalities As a Means of Mediating Between Victory and Defeat

My dissertation provides an extensive account of war memorials in Finland. It deconstructs their modalities and expressional modes, revealing the way they mediate between the prevailing war narrative and the experiential tensions related to the war – whether won or lost. Most of the sculptures analyzed for the study have been produced during Finland’s independence, and include mostly statues on the themes of liberty, soldiers’ grave memorials, memorials for battle as well as for those who have died for their convictions.

The study focuses on the role of the ideology of victory in the shaping of war imagery. The key questions concern how war memorials express political and ideological goals, and how their poses, gestures and attributes mediate social meanings contained in the war narrative. The focus is then narrowed down to the modal characteristics of the sculptures, and to the interactional nature of the construction of meaning. Here, special attention is paid to conflicts within the themes and to expressional ruptures. The classification and analysis of the vast number of memorials and their themes draws on iconography, image rhetorics and the study of gesture. In addition, comparisons were made with ancient military art, medieval Passion-of-the-Christ imagery as well as the war memorial traditions in Germany, France, the United Kingdom and the United States. The deconstruction of meanings in the cult of war commemoration was carried out using discourse analytical tools.

The study shows that war memorials construct feelings of safety in the community, and shape the image of the soldier by resorting to masculine ideals and implicit enemy images, or images of the other. Along with nationalistic pathos, they affirm an ideology of comradeship-in-arms, and convey an idea of uncompromised unity on both the battle and the home fronts. The sculptures interpret the often conflict-laden emotional climate of the time of their creation and negotiate local particularities as well as questions of power. Modalities regarding actional roles – such as an emphasis on the figure’s autonomy, or one figure leaning emotionally on another – are primarily expressed by the pose. The gestures and the attributes – particularly the helmet, the weapon, the uniform, and the white camouflage – specify the ideological message. As a culture of violence, war involves phenomena that are difficult to deal with, and war memorials serve to obscure and shape conceptions of such historical events. By communicating ideas, such as readiness for sacrifice or the obligation to contain one’s emotions, war memorials then serve as a means for channeling grief and war trauma, and for alleviating the shame related to wartime events.