Edistyneen oppijan suomen konstruktiopiirteitä korpusvetoisesti: avainrakenneanalyysi

Abstract

Ensikielen jälkeen opittavan kielen tutkimusta ja suomi toisena kielenä alaa sen osana ovat koko niiden olemassaolon ajan hallinneet samat peruskysymykset: millaista oppiminen on eri vaiheissa ja eri ympäristöissä, sekä mikä oppimisessa on yleistä ja toisaalta mikä riippuu opittavasta kielestä ja oppijoiden kielitaustasta. Sähköisten oppijankielen tutkimusaineistojen eli korpusten lisääntymisen myötä tutkijat voivat aiempaa helpommin tutkia näitä ilmiöitä määrällisesti ja tarkastella oppijankielen sisäistä vaihtelua ja sen suhdetta tyypilliseen ensikieliseen kielenkäyttöön kielen eri osa-alueilla käyttöpohjaisesti eli todelliseen kielenkäyttöön pohjautuen. Tekninen kehitys on tuonut mukanaan aineisto- eli korpusvetoisuuden kaltaisia uusia tapoja lähestyä tutkimusaineistoa, jolloin tyypillisiä tutkimuskysymyksiä ”Miksi?” ja ”Miten?” edeltää kysymys: ”Mikä?”.

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan edistyneiden suomenoppijoiden kirjoitettua akateemista kieltä ja suhteutetaan suomen oppimiselle ominaisia seikkoja käyttöpohjaisen mallin perusolettamuksiin. Aineisto on suomea toisena kielenä käyttävien opiskelijoiden tenttivastauksia, ja se on osa Edistyneiden suomenoppijoiden korpusta. Tutkimus on osin metodologinen, sillä väitöskirjassa esitellään ja siinä sovelletaan uutta korpusvetoista avainrakenneanalyysi-menetelmää, jonka avulla aineistoa lähestytään ilman hypoteeseja siitä, mitkä kielen ilmiöt ovat ominaisia edistyneelle oppijansuomelle. Tutkimus kuuluu kieliopin tutkimuksen piiriin, ja se nojaa kognitiivisen konstruktiokieliopin ajatukseen abstraktiudeltaan vaihtelevista konstruktioista kielijärjestelmän perusyksiköinä.

Tulokset puoltavat menetelmän sovellettavuutta kielen oppimisen tutkimukseen, sillä sen avulla kyettiin tunnistamaan konstruktioita, jotka erottavat edistyneitä oppijoita ensikielisistä kirjoittajista (esim. modaaliset verbiketjut), eri ensikieliä puhuvia suomenoppijoita (esim. konjunktiot) sekä konstruktioita, joiden käyttö muuttuu ajan kuluessa (esim. preteriti ja preesens). Monet havaitut erot ovat akateemisen kirjoittamisen erityispiirteitä, mikä tukee ajatusta kielen käyttö- ja kontekstikohtaisesta oppimisesta. Tuloksia voidaan yhtäältä soveltaa akateemisen kielitaidon opetuksessa. Toisaalta menetelmää voidaan käyttää kielenoppimisen tutkimuksen ohella uusien näkökulmien kartoittamiseksi erilaisten tai eri-ikäisten tekstien tyypillisten ominaisuuksien ja erojen tutkimuksessa.

Corpus-driven Approach towards Constructional Features of Advanced Learner Finnish: Key Structure Analysis

Research on second language acquisition and on Finnish as a second language has always been dominated by the same core questions: what is learning like in different phases and environments, which parts of learning are general and which parts are specific to the language being learned and to the learners’ language background. Increasing availability of electronic learner language corpora facilitates quantitative and usage‐based studies of these phenomena and of the relationship between first and second language use in different domains. Technical development has made it possible to approach the data from novel perspectives, so that the traditional research questions “Why?” and “How?” are preceded by a more general question “What?”.

In this dissertation, I study academic Finnish written by advanced learners of Finnish and link phenomena specific to learning Finnish with the general assumptions of the usage‐ based model. The data are exam essays written by users of Finnish as a second language, and they are part of the Corpus of Advanced Learner Finnish. The study is in part methodological, as I introduce and apply a new corpus‐driven method called Key Structure Analysis, which is designed to make it possible to approach data without prior hypotheses on which linguistic features are specific to advanced learner Finnish. The study is concerned with grammar, and it relies on the concept of constructions as the core units of linguistic system, as defined in cognitive Construction Grammar.

Results support the applicability of the method in language learning studies, as I was able to detect and define constructions that distinguish advanced learners from native writers (e.g. constructions of modality), constructions that distinguish learners of Finnish with different language backgrounds (e.g. conjunctions), and constructions whose use changes during longitudinal observation (e.g. the preterite and the present tense). Many of the observed differences are special characteristics of academic writing, which supports the idea that language learning is a usage‐ and context‐based process. On the one hand, the results can be used in academic language teaching. On the other hand, the method introduced can be applied not only in language learning but also in bringing new perspectives to studies focusing on similarities and disparities between different kinds of texts or texts of different age.