Vascular Healing after Coronary Stenting Evaluated by Optical Coherence Tomography
Lehtinen-Svahn, Tuomas (2015-10-09)
Vascular Healing after Coronary Stenting Evaluated by Optical Coherence Tomography
Lehtinen-Svahn, Tuomas
(09.10.2015)
Annales Universitatis Turkuensis D 1194 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6257-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6257-0
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Optical coherence tomography (OCT) is a novel intracoronary imaging application for the assessment of native lesions and coronary stents. The purpose of this thesis was to evaluate the safety and feasibility of frequency-domain OCT (FD-OCT) based on experiences of the Satakunta Central Hospital (I). Early vascular healing was evaluated after implantation of endothelial progenitor cell capturing (II) and bio-active titanium-nitride-oxide coated stents (III) in two studies, each with 20 patients. Vascular healing was also compared after implantation of bio-active and everolimus-eluting stents on 28 patients after 9-month follow-up (IV). Long-term vascular healing of bio-active and paclitaxel-eluting stents was assessed in the last study with 18 patients (V).
The results indicate that FD-OCT is safe and feasible (I). Both bio-active and endothelial progenitor cell capturing stents showed near-complete endothelialisation after one-month follow-up, which is desirable when prolonged dual anti-platelet therapy needs to be avoided after stenting (II and III). Endothelialisation of bio-active stents showed a predictable pattern at mid-term and long-term follow up (IV and V). Endothelialisation of everolimus-eluting stents was not complete at 9 months follow-up, which may suggest that interruption of dual antiplatelet therapy at this time point may not be safe (IV). Finally, delayed vascular healing may be present in patients treated with paclitaxel-eluting stents as long as 4 years from implantation, which reinforces the previously raised concerns on the long-term safety of this device (V). Sepelvaltimon paranemisen arvioiminen valokerroskuvauksella stenttauksen jälkeen
Valokerroskuvaus on uusi suonensisäinen kuvantamismenetelmä sepelvaltimoiden ja sepelvaltimostenttien tutkimiseen. Väitöskirjatyön tarkoituksena oli arvioida menetelmän turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta Satakunnan keskussairaalan kokemusten perusteella (I). Suonen varhaista paranemista arvioitiin endoteelisolujen esiasteita houkuttelevan stentin (II) sekä bioaktiivisen, titaanityppioksidilla päällystetyn stentin (III) asennuksen jälkeen kahdessa osatyössä, joissa kummassakin oli 20 potilasta. Verisuonen paranemista verrattiin myös bioaktiivisen stentin sekä everolimuusia vapauttavan lääkestentin välillä 9 kuukauden seurannan jälkeen 28 potilaalla (IV). Suonen pitkäaikaisparanemista verrattiin bioaktiivisen stentin ja paklitakselia vapauttavan lääkestentin välillä 18 potilaalla (V).
Tulokset osoittavat, että sepelvaltimon valokerroskuvaus on turvallinen ja käyttökelpoinen (I). Sekä bioaktiivinen että endoteelisolujen esiasteita houkutteleva stentti endotelisoituivat lähes täydellisesti kuukaudessa, mikä on edullista, jos pitkäkestoista verihiutaleiden kaksoisestolääkitystä halutaan välttää (II ja III). Bioaktiivinen stentti endotelisoitui ennustettavalla tavalla keskipitkän ja pitkän seuranta-ajan jälkeen (IV ja V). Everolimuusia vapauttavan stentin endotelisaatio ei ollut täydellistä 9 kuukauden seurannassa, mikä voi viitata siihen, ettei verihiutaleiden kaksoisestolääkityksen keskeyttäminen tässä vaiheessa ole turvallista (IV). Lopuksi, verisuonen viivästynyttä paranemista todettiin jopa neljän vuoden kuluttua paklitakselia vapauttavan stentin asennuksesta, mikä vahvistaa aiemmin heränneitä epäilyjä tämän stentin turvallisuudesta (V).
The results indicate that FD-OCT is safe and feasible (I). Both bio-active and endothelial progenitor cell capturing stents showed near-complete endothelialisation after one-month follow-up, which is desirable when prolonged dual anti-platelet therapy needs to be avoided after stenting (II and III). Endothelialisation of bio-active stents showed a predictable pattern at mid-term and long-term follow up (IV and V). Endothelialisation of everolimus-eluting stents was not complete at 9 months follow-up, which may suggest that interruption of dual antiplatelet therapy at this time point may not be safe (IV). Finally, delayed vascular healing may be present in patients treated with paclitaxel-eluting stents as long as 4 years from implantation, which reinforces the previously raised concerns on the long-term safety of this device (V).
Valokerroskuvaus on uusi suonensisäinen kuvantamismenetelmä sepelvaltimoiden ja sepelvaltimostenttien tutkimiseen. Väitöskirjatyön tarkoituksena oli arvioida menetelmän turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta Satakunnan keskussairaalan kokemusten perusteella (I). Suonen varhaista paranemista arvioitiin endoteelisolujen esiasteita houkuttelevan stentin (II) sekä bioaktiivisen, titaanityppioksidilla päällystetyn stentin (III) asennuksen jälkeen kahdessa osatyössä, joissa kummassakin oli 20 potilasta. Verisuonen paranemista verrattiin myös bioaktiivisen stentin sekä everolimuusia vapauttavan lääkestentin välillä 9 kuukauden seurannan jälkeen 28 potilaalla (IV). Suonen pitkäaikaisparanemista verrattiin bioaktiivisen stentin ja paklitakselia vapauttavan lääkestentin välillä 18 potilaalla (V).
Tulokset osoittavat, että sepelvaltimon valokerroskuvaus on turvallinen ja käyttökelpoinen (I). Sekä bioaktiivinen että endoteelisolujen esiasteita houkutteleva stentti endotelisoituivat lähes täydellisesti kuukaudessa, mikä on edullista, jos pitkäkestoista verihiutaleiden kaksoisestolääkitystä halutaan välttää (II ja III). Bioaktiivinen stentti endotelisoitui ennustettavalla tavalla keskipitkän ja pitkän seuranta-ajan jälkeen (IV ja V). Everolimuusia vapauttavan stentin endotelisaatio ei ollut täydellistä 9 kuukauden seurannassa, mikä voi viitata siihen, ettei verihiutaleiden kaksoisestolääkityksen keskeyttäminen tässä vaiheessa ole turvallista (IV). Lopuksi, verisuonen viivästynyttä paranemista todettiin jopa neljän vuoden kuluttua paklitakselia vapauttavan stentin asennuksesta, mikä vahvistaa aiemmin heränneitä epäilyjä tämän stentin turvallisuudesta (V).
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2818]