Addiction in Action

Abstract

As human action, drinking alcohol or smoking cigarettes, for instance, are phenomena that are familiar to most people. We recognise when people use drugs or gamble whether that happens in the television or around us. Sometimes we call these actions addictions. Addictive actions are actions that puzzle us.

This puzzlement has raised different kinds of views on addiction that describe the phenomenon in different ways. The proponents of the views pick features that they consider to be sufficient in capturing the phenomenon. The disease view emphasises that addicted individuals are not in control over their own actions, whereas the choice view highlights addicted individuals’ capacity to act according to their own preferences. Some see addiction as a defect of will and addictive action is a manifestation of that. Sometimes they all insist on referring to the same group of people and describing the same actions with seemingly contradictory terms.

What happens when an addicted individual acts in accordance with his addiction? This thesis also tries to answer this question and make this kind of action and agency understandable. By showing that these three common views fall short of capturing the phenomenon, I will provide characteristics that jointly suffice for something to be labelled addiction, but which are not, however, individually necessary (or sufficient) for addiction. Those characteristics are strong desire, myopia, biased decision-making, and weakness of will. Furthermore, they should be understood in the framework of diachronic, active agency. They contribute to a view on addictive action that consists of different kinds of actions. Acknowledging the variety of nuanced human action, the understanding of addictive action is increased and this may also be utilised in addiction-related policies and treatment. The emphasis of my study lies specifically on understanding addiction as action by the means of analytical philosophy.

Alkoholin juominen ja tupakointi ovat ilmiöitä, jotka ovat tuttua inhimillistä toimintaa useille ihmisille. Samoin tunnistamme, kun ihmiset käyttävät huumeita tai pelaavat rahapelejä, tapahtuipa tämä sitten televisiossa tai lähellämme. Joskus kutsumme näitä ilmiöitä addiktioiksi. Addiktiivinen toiminta on jotain, joka voi askarruttaa.

Addiktiivista toimintaa on yritetty ymmärtää monesta eri näkökulmasta. Eri näkökulmien edustajat painottavat addiktiivisessa toiminnassa keskeisiksi näkemiään piirteitä ja pyrkivät kuvailemaan ilmiön näiden avulla. Sairausnäkemyksen mukaan addiktoituneet toimijat eivät hallitse omia tekojaan, kun taas valintateorian kannattajat korostavat, että addiktoituneet toimijat toimivat parhaaksi näkemällään tavalla. Joidenkin mielestä taas addiktiivinen toiminta johtuu häiriöstä toimijan tahdossa. Joskus näiden eri näkökulmien edustajat väittävät kuvailevansa samoja ihmisiä ja heidän toimintaansa keskenään ristiriitaisilta vaikuttavilla käsitteillä.

Mitä tapahtuu, kun addiktoitunut henkilö toimii addiktionsa mukaisesti? Tutkimus pyrkii vastaamaan tähän kysymykseen ja tekemään tämänkaltaisen toiminnan ja toimijuuden ymmärrettäväksi analyyttisen filosofian keinoin. Osoitan, että mainitut kolme näkökulmaa kuvaavat ilmiötä osittain ongelmallisesti ja puutteellisesti. Tarjoan näkökulman, jossa neljä keskeistä piirrettä, jotka eivät ole erikseen välttämättömiä tai riittäviä, muodostavat yhdessä riittävän ehdon addiktiolle. Nämä piirteet – voimakas halu, lyhytnäköisyys, vinoutunut päätöksenteko ja tahdonheikkous – tulee ymmärtää jatkuvan ja aktiivisen toimijuuden viitekehyksessä. Piirteet muodostavat näkökulman, joka sisältää monenkaltaista toimintaa ja erilaisia tekoja. Tiedostamalla inhimillisen toiminnan moninaisuus myös ymmärrys addiktiivisesta toiminnasta kasvaa. Tämä ymmärrys voidaan hyödyntää ei vain addiktiota koskevassa teoretisoinnissa, mutta myös addiktioita koskevassa päätöksenteossa yhteiskunnallisella tasolla