Breastfeeding preterm infant from the delivery ward via nicu to home

Abstract

The aim of this study was to examine how to support breastfeeding of preterm infants immediately after birth in the delivery ward, during their hospital stay in a neonatal intensive care unit (NICU), and at home after hospital discharge. Specifically, the role of early physical contact, maternal breastfeeding attitude, and an internet-based peer support group were investigated. The delivery ward practices concerning the implementation of early physical contact between a mother and her infant admitted to a NICU were examined by a structured survey in two hospitals. An Internet-based, breastfeeding peer-support intervention for the mothers of preterm infants was developed and tested in a randomized controlled design with one year follow-up. The main outcomes were the duration of exclusive and overall breastfeeding, expressing milk, and maternal attitude. In addition, the perceptions of mothers of preterm infants were investigated by analyzing the peer-support group discussions with a qualitative approach.

The implementation of early physical contact was different between the two hospitals studied and was based more on hospital routines than the physiological condition of the infant. Preterm infants, who were born before a gestational age (GA) of 32 weeks, were hardly ever allowed to have early contact with their mothers. Both, a higher GA and early physical contact predicted earlier initiation and increased frequency of breastfeeding in the NICU. A maternal breastfeeding-favorable attitude predicted increased frequency of breastfeeding in the NICU and also a longer duration of overall breastfeeding. The actual duration of breastfeeding was, however, shorter than the mothers intended in advance.

The internet-based, peer-support intervention had no effect on the duration of breastfeeding, expressing milk, or maternal attitude. The participating mothers enjoyed the possibility of sharing their experiences of preterm infants with other mothers in similar situations. Some of the mothers also experienced being given useful advice for breastfeeding. Based on the mothers’ discussions, a process of breastfeeding preterm infants was created. This included some paradoxical elements in the NICU where, for example, breast milk was emphasized over breastfeeding and support in the hospital varied. Hospital discharge was a critical point, when the mothers faced breastfeeding in reality. Over time, the mothers assimilated their breastfeeding experience into part of being a mother.

The care practices related to early physical contact in delivery wards need to be re-evaluated to allow more infants to have a moment with the mother. Maternal attitude could be screened prenatally and attitude-focused interventions developed. Breastfeeding support in the NICU should be standardized. Internet-based breastfeeding peer-support intervention was feasible but additional research is needed.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella keskosvauvojen imetystä ja sen tukemista synnytysosastolla, vastasyntyneiden teho-osastolla ja kotiutumisen jälkeen. Erityisesti kiinnostuksen kohteena olivat synnytysosastolla tapahtuvan varhaisen ensikontaktin, äidin imetysasenteen sekä internet-perustaisen vertaistuen merkitys keskosvauvan imetykselle. Synnytysosaston hoitokäytäntöjä varhaisen ensikontaktin toteuttamisessa äidin ja tehohoitoa tarvitsevan vastasyntyneen välillä kartoitettiin strukturoidulla kyselytutkimuksella, joka toteutettiin kahdessa sairaalassa. Lisäksi tutkimuksessa kehitettiin internet-perustainen imetyksen vertaistuki-interventio, jota testattiin satunnaistetussa koeasetelmassa. Interventiotutkimukseen osallistuvia keskosvauvojen äitejä seurattiin vuoden ajan. Tulosmuuttujat olivat täysimetyksen ja kokonaisimetyksen kesto, maidon lypsämisen kesto sekä äidin imetysasenne. Lisäksi äitien näkemyksiä keskosvauvan imetyksestä tarkasteltiin vertaistukiryhmään osallistuneiden äitien keskusteluja analysoimalla.

Ensikontaktin toteutuminen vaihteli sairaaloiden välillä ja perustui enemmän sairaalan rutiineihin kuin vauvan fysiologiseen vointiin. Ennen 32 täyttä raskausviikkoa syntyneet keskosvauvat eivät juuri koskaan päässeet synnytyssalissa ensikontaktiin äidin kanssa. Sekä pidempi raskauden kesto että varhaisen ensikontaktin toteutuminen kuitenkin ennustivat aikaisempaa imetyksen aloittamista sekä useampia imetyskertoja vastasyntyneiden teho-osastolla. Äidin imetysmyönteinen asenne ennusti sekä useampia imetyksiä sairaalassa sekä pidempää kokonaisimetyksen kestoa. Imetyksen toteutunut kesto oli kuitenkin lyhyempi kuin äidit olivat etukäteen suunnitelleet.

Internet-perustainen vertaistuki-interventio ei vaikuttanut imetyksen tai lypsämisen kestoon tai äitien imetysasenteeseen. Interventioon osallistuneet äidit kuitenkin pitivät mahdollisuudesta jakaa kokemuksia keskosvauvan imetyksestä ja hoitamisesta toisten samassa tilanteessa olevien äitien kanssa. Jotkut äidit kokivat myös saaneensa hyödyllisiä neuvoja imetyksen suhteen. Vertaistuki-interventioon osallistuneiden äitien keskustelujen analyysissa muodostettiin keskosvauvan imetyksen prosessi äidin näkökulmasta. Prosessi sisälsi paradoksaalisia elementtejä sairaalassa, esimerkiksi rintamaitoa arvostettiin enemmän kuin imetystä ja sairaalassa tarjottu imetystuki oli vaihtelevaa. Kotiutuminen oli merkittävä ajankohta imetyksen kannalta, kun äidit kohtasivat imetyksen todellisuuden. Ajan myötä äitien yksilöllinen imetyskokemus sulautui osaksi heidän äitiyttään.

Hoitokäytännöt synnytysosastolla tapahtuvasta ensikontaktista tulisi arvioida uudelleen, jotta useampi keskosvauva voisi saada hetken äidin sylissä ennen teho-osastolle siirtoa. Äitien imetysasenne voitaisiin mitata ennen synnytystä ja tarvittaessa kehittää asennetta muokkaavia interventioita. Imetysohjaus vastasyntyneiden teho-osastoilla tulisi standardoida. Internet-perustainen imetyksen vertaistuki-interventio osoittautui käyttökelpoiseksi, mutta lisätutkimus aiheesta on tarpeen.