Cholesterol, cardiovascular disease and statin use in older persons
Upmeier, Eveliina (2016-05-27)
Cholesterol, cardiovascular disease and statin use in older persons
Upmeier, Eveliina
(27.05.2016)
Annales Universitatis Turkuensis D 1230 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6476-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6476-5
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Older age increases the risk of developing a chronic atherosclerotic cardiovascular disease (CVD), such as coronary heart disease. Complications of CVDs, myocardial infarction or stroke often lead to loss of functional capacity or premature death. Dyslipidemia, high serum levels of total or low-density lipoprotein cholesterol (LDL-c) and low levels of high-density lipoprotein cholesterol (HDL-c), is among the most important modifiable risk factors for CVDs; it can be treated with lifestyle modifications, and with lipid-lowering drugs, primarily statins. In older persons, however, the association of cholesterol levels with cardiovascular and all-cause mortality has been inconsistent in previous studies. Furthermore, the beneficial effects of statins in older persons without previous CVD are still somewhat unclear, and older persons are more prone to adverse effects from statins.
This thesis presents a prospective cohort study (TUVA), exploring associations of cholesterol levels with mortality and the changes in cholesterol levels of a 70-year-old population in long-term follow-up. Further, prevalence of CVDs, risk factors and preventive medication use in the TUVA cohort is compared with respective prevalences in another age-matched cohort (UTUVA) 20 years later in order to examine the changes in cardiovascular risk over time. Additionally, to evaluate statin use patterns among older persons, an observational register study was conducted covering the total Finnish population aged 70 and older during 2000-2008. Based on individual-level data retrieved from national health registries, the population was classified into low, moderate and high risk groups according to estimated CVD risk. The prevalence, incidence and persistence of statin use among the risk groups was then evaluated based upon yearly statin purchases tracked from the Prescription Register.
The prospective cohort study demonstrated that low total cholesterol, LDL-c and HDL-c were associated with higher mortality in a cohort of home-dwelling 70-year-olds. However, after adjusting for traditional cardiovascular risk factors and cancer this association disappeared. Further, low total cholesterol seemed to be protective, whereas low HDL-c strongly predicted increased risk of CVD death. Cholesterol levels of those elderly who remained available for follow-up and were still home-dwelling at the age of 85 seemed to improve with advancing age. Compared to the TUVA cohort, the later born UTUVA cohort had less CVDs and their risk factors were better controlled, which was reflected in the higher use of preventive medications such as statins and antihypertensives. The register studies confirmed that statin use has increased significantly during 2000-2008 among older persons, especially among the oldest (80+) age groups and among those at high risk for cardiovascular events. Two-thirds of new statin users persisted with their use during the four years of follow-up; the most discontinuations were made during the first year of use.
In conclusion, statins are commonly used among older age groups in Finland. Most of the older statin users had a high cardiovascular event risk, indicating that the treatment is well directed towards those who are likely to benefit from it the most. No age-limits should be put on the screening and treatment of dyslipidemia in older persons, but the benefits and adverse effects of statin treatment should be carefully weighed based on an individual assessment of the person’s general health status and functional capacity. Physicians should pay more attention to medication adherence, especially when prescribing preventive medications. Kolesteroli, valtimosairausriski ja statiinien käyttö iäkkäillä.
Ikääntyminen lisää riskiä sairastua ateroskleroottisiin valtimosairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin. Valtimosairauksien komplikaatiot, sydäninfarkti tai aivohalvaus, johtavat usein toimintakyvyn laskuun tai ennenaikaiseen kuolemaan. Dyslipidemia (suurentunut seerumin kokonais- tai LDL-kolesterolipitoisuus tai pieni HDL-kolesterolipitoisuus) on yksi tärkeimmistä valtimosairauksien riskitekijöistä, johon voidaan vaikuttaa elintapamuutoksin tai lääkehoidolla, ensisijaisesti statiineilla. Iäkkäillä henkilöillä kolesteroliarvojen yhteys valtimosairauksista johtuviin kuolemiin tai kokonaiskuolleisuuteen on ollut ristiriitainen aiemmissa tutkimuksissa. Epäselvää on, miten paljon statiinihoidosta hyötyvät ne iäkkäät, joilla ei ole aikaisempaa valtimosairautta. Ikäihmiset ovat myös herkempiä saamaan sivuvaikutuksia statiinihoidosta.
Tässä väitöskirjassa selvitetään seerumin kolesteroliarvojen yhteyttä kuolleisuuteen ja ikääntymiseen liittyviä kolesteroliarvojen muutoksia perusten Turun Vanhustutkimuksen (TUVA) 70-vuotiaista koostuvan kohortin pitkäaikaisseurantaan. Lisäksi vertailemme valtimosairauksien ja niiden riskitekijöiden esiintyvyyttä sekä ennalta ehkäisevien lääkehoitojen käyttöä TUVA kohortin ja 20 vuotta myöhemmin kerätyn uuden 70-vuotiaiden kohortin (UTUVA) väestöissä. Väitöskirjaan kuuluu myös 70 vuotiaiden ja sitä vanhempien suomalaisten statiinien käyttöä vuosina 2000─2008 koko väestön tasolla selvittävä rekisteripohjainen tutkimus. Tutkimusta varten koko Suomen iäkäs väestö luokiteltiin valtimosairauksien suhteen kolmeen riskiryhmään perustuen valtakunnallisista terveydenhuollon rekistereistä saatuihin tietoihin henkilöiden aiemmasta sairastuvuudesta ja lääkkeiden käytöstä. Statiininkäytön vallitsevuutta, ilmaantuvuutta ja käytön jatkuvuutta (persistenssiä) selvitettiin perustuen KELAn reseptirekisteristä saatuihin tietoihin kohdeväestön vuosittaista statiiniostoista.
TUVA kohortin 70-vuotiaiden kotona asuvien henkilöiden matala kokonaiskolesteroli-, LDL-ja HDL-kolesterolipitoisuus oli yhteydessä lisääntyneeseen kuolemanriskiin 12 vuoden seurannassa, mutta kun analyyseissa vakioitiin muiden kuolleisuutta lisäävien riskitekijöiden vaikutus, niin em. yhteys hävisi. Sen sijaan matala kokonaiskolesteroli näytti vähentävän ja matala HDL-kolesteroli selvästi lisäävän riskiä kuolla valtimosairaustapahtumaan. Seurannassa 85 vuoden ikään asti olleiden ja edelleen kotona asuvien iäkkäiden kolesteroliarvot paranivat iän lisääntyessä. Kohorttien vertailututkimuksessa myöhemmin tutkitun kohortin väestöllä oli vähemmän valtimosairauksia ja heidän riskitekijänsä olivat paremmin kontrollissa näkyen mm. preventiivisen lääkehoidon, kuten statiinien ja verenpainelääkkeiden lisääntyneessä käytössä. Rekisteritutkimukset osoittivat, että iäkkään väestön statiinien käyttö on lisääntynyt Suomessa huomattavasti, etenkin vanhimmissa (80+) ikäluokissa ja suuren valtimotautiriskin omaavilla henkilöillä. 2/3 uusista statiinin aloittajista jatkoi lääkitystään säännöllisesti 4 vuoden seurannan ajan; pääosa käytön keskeytyksistä tapahtui ensimmäisen käyttövuoden aikana.
Yhteenvetona todetaan, että statiineja käytetään Suomessa paljon vanhimmissa ikäryhmissä. Suurimmalla osalla iäkkäistä statiininkäyttäjistä oli suuri valtimosairaustapahtuman riski, viitaten siihen, että hoito on oikein ohjautunut niille, jotka todennäköisesti siitä eniten hyötyvät. Dyslipidemian seulonnalle ja hoidolle ei tulisi asettaa ikärajoja, mutta hoitopäätöksiä iäkkäiden kohdalla tehtäessä täytyy statiinihoidon hyödyt ja haitat arvioida jokaisen kohdalla yksilöllisesti, huomioiden henkilön kokonaisterveydentila ja toimintakyky. Lääkärien tulisi myös huomioida potilaidensa lääkehoitoon sitoutuminen aiempaa paremmin, etenkin ennalta ehkäiseviä lääkityksiä määrätessään.
This thesis presents a prospective cohort study (TUVA), exploring associations of cholesterol levels with mortality and the changes in cholesterol levels of a 70-year-old population in long-term follow-up. Further, prevalence of CVDs, risk factors and preventive medication use in the TUVA cohort is compared with respective prevalences in another age-matched cohort (UTUVA) 20 years later in order to examine the changes in cardiovascular risk over time. Additionally, to evaluate statin use patterns among older persons, an observational register study was conducted covering the total Finnish population aged 70 and older during 2000-2008. Based on individual-level data retrieved from national health registries, the population was classified into low, moderate and high risk groups according to estimated CVD risk. The prevalence, incidence and persistence of statin use among the risk groups was then evaluated based upon yearly statin purchases tracked from the Prescription Register.
The prospective cohort study demonstrated that low total cholesterol, LDL-c and HDL-c were associated with higher mortality in a cohort of home-dwelling 70-year-olds. However, after adjusting for traditional cardiovascular risk factors and cancer this association disappeared. Further, low total cholesterol seemed to be protective, whereas low HDL-c strongly predicted increased risk of CVD death. Cholesterol levels of those elderly who remained available for follow-up and were still home-dwelling at the age of 85 seemed to improve with advancing age. Compared to the TUVA cohort, the later born UTUVA cohort had less CVDs and their risk factors were better controlled, which was reflected in the higher use of preventive medications such as statins and antihypertensives. The register studies confirmed that statin use has increased significantly during 2000-2008 among older persons, especially among the oldest (80+) age groups and among those at high risk for cardiovascular events. Two-thirds of new statin users persisted with their use during the four years of follow-up; the most discontinuations were made during the first year of use.
In conclusion, statins are commonly used among older age groups in Finland. Most of the older statin users had a high cardiovascular event risk, indicating that the treatment is well directed towards those who are likely to benefit from it the most. No age-limits should be put on the screening and treatment of dyslipidemia in older persons, but the benefits and adverse effects of statin treatment should be carefully weighed based on an individual assessment of the person’s general health status and functional capacity. Physicians should pay more attention to medication adherence, especially when prescribing preventive medications.
Ikääntyminen lisää riskiä sairastua ateroskleroottisiin valtimosairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin. Valtimosairauksien komplikaatiot, sydäninfarkti tai aivohalvaus, johtavat usein toimintakyvyn laskuun tai ennenaikaiseen kuolemaan. Dyslipidemia (suurentunut seerumin kokonais- tai LDL-kolesterolipitoisuus tai pieni HDL-kolesterolipitoisuus) on yksi tärkeimmistä valtimosairauksien riskitekijöistä, johon voidaan vaikuttaa elintapamuutoksin tai lääkehoidolla, ensisijaisesti statiineilla. Iäkkäillä henkilöillä kolesteroliarvojen yhteys valtimosairauksista johtuviin kuolemiin tai kokonaiskuolleisuuteen on ollut ristiriitainen aiemmissa tutkimuksissa. Epäselvää on, miten paljon statiinihoidosta hyötyvät ne iäkkäät, joilla ei ole aikaisempaa valtimosairautta. Ikäihmiset ovat myös herkempiä saamaan sivuvaikutuksia statiinihoidosta.
Tässä väitöskirjassa selvitetään seerumin kolesteroliarvojen yhteyttä kuolleisuuteen ja ikääntymiseen liittyviä kolesteroliarvojen muutoksia perusten Turun Vanhustutkimuksen (TUVA) 70-vuotiaista koostuvan kohortin pitkäaikaisseurantaan. Lisäksi vertailemme valtimosairauksien ja niiden riskitekijöiden esiintyvyyttä sekä ennalta ehkäisevien lääkehoitojen käyttöä TUVA kohortin ja 20 vuotta myöhemmin kerätyn uuden 70-vuotiaiden kohortin (UTUVA) väestöissä. Väitöskirjaan kuuluu myös 70 vuotiaiden ja sitä vanhempien suomalaisten statiinien käyttöä vuosina 2000─2008 koko väestön tasolla selvittävä rekisteripohjainen tutkimus. Tutkimusta varten koko Suomen iäkäs väestö luokiteltiin valtimosairauksien suhteen kolmeen riskiryhmään perustuen valtakunnallisista terveydenhuollon rekistereistä saatuihin tietoihin henkilöiden aiemmasta sairastuvuudesta ja lääkkeiden käytöstä. Statiininkäytön vallitsevuutta, ilmaantuvuutta ja käytön jatkuvuutta (persistenssiä) selvitettiin perustuen KELAn reseptirekisteristä saatuihin tietoihin kohdeväestön vuosittaista statiiniostoista.
TUVA kohortin 70-vuotiaiden kotona asuvien henkilöiden matala kokonaiskolesteroli-, LDL-ja HDL-kolesterolipitoisuus oli yhteydessä lisääntyneeseen kuolemanriskiin 12 vuoden seurannassa, mutta kun analyyseissa vakioitiin muiden kuolleisuutta lisäävien riskitekijöiden vaikutus, niin em. yhteys hävisi. Sen sijaan matala kokonaiskolesteroli näytti vähentävän ja matala HDL-kolesteroli selvästi lisäävän riskiä kuolla valtimosairaustapahtumaan. Seurannassa 85 vuoden ikään asti olleiden ja edelleen kotona asuvien iäkkäiden kolesteroliarvot paranivat iän lisääntyessä. Kohorttien vertailututkimuksessa myöhemmin tutkitun kohortin väestöllä oli vähemmän valtimosairauksia ja heidän riskitekijänsä olivat paremmin kontrollissa näkyen mm. preventiivisen lääkehoidon, kuten statiinien ja verenpainelääkkeiden lisääntyneessä käytössä. Rekisteritutkimukset osoittivat, että iäkkään väestön statiinien käyttö on lisääntynyt Suomessa huomattavasti, etenkin vanhimmissa (80+) ikäluokissa ja suuren valtimotautiriskin omaavilla henkilöillä. 2/3 uusista statiinin aloittajista jatkoi lääkitystään säännöllisesti 4 vuoden seurannan ajan; pääosa käytön keskeytyksistä tapahtui ensimmäisen käyttövuoden aikana.
Yhteenvetona todetaan, että statiineja käytetään Suomessa paljon vanhimmissa ikäryhmissä. Suurimmalla osalla iäkkäistä statiininkäyttäjistä oli suuri valtimosairaustapahtuman riski, viitaten siihen, että hoito on oikein ohjautunut niille, jotka todennäköisesti siitä eniten hyötyvät. Dyslipidemian seulonnalle ja hoidolle ei tulisi asettaa ikärajoja, mutta hoitopäätöksiä iäkkäiden kohdalla tehtäessä täytyy statiinihoidon hyödyt ja haitat arvioida jokaisen kohdalla yksilöllisesti, huomioiden henkilön kokonaisterveydentila ja toimintakyky. Lääkärien tulisi myös huomioida potilaidensa lääkehoitoon sitoutuminen aiempaa paremmin, etenkin ennalta ehkäiseviä lääkityksiä määrätessään.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2866]