‘Théorie’, ‘hypothèse’, ‘modèle’ et ‘méthode’ dans le domaine de la linguistique: perspectives sémasiologique et onomasiologique

Abstract

'Theory', 'hypothesis', 'model' and 'method' in linguistics: Semasiological and onomasiological perspectives

The subject of this thesis is the use of generic scientific terms, in particular the four terms 'theory', 'hypothesis', 'model' and 'method', in linguistic research articles written in French and in Finnish. The thesis examines the types of scientific constructs to which these terms are applied, and seeks to explain the variation in the use of each term. A second objective of the thesis is to analyze the relationships among these terms, and the factors determining the choices made by writers. With its focus on the authentic use of generic scientific terms, the thesis complements the normative and theoretical descriptions of these terms in Science Studies and offers new information on actual writing practices.

This thesis adheres to functional and usage-based linguistics, drawing its theoretical background from cognitive linguistics and from functional approaches to terminology. The research material consisted of 120 research articles (856 569 words), representing different domains of linguistics and written in French or Finnish (60 articles in each language). The articles were extracted from peer-reviewed scientific journals and were published between 2000 and 2010.

The use of generic scientific terms in the material has been examined from semasiological and onomasiological perspectives. In the first stage, different usages related to each of the four central terms were analyzed. In the second stage, the analysis was extended to other terms and expressions, such as 'theoretical framework', 'approach' and ‘claim’, which were used to name scientific constructs similar to the four terms analyzed in the first stage. Finally, in order to account for the writer’s choice among the terms, a mixed methods approach was adopted, based on the results of a previously conducted questionnaire concerning the differences between these terms as experienced by linguists themselves.

Despite the general ideal that scientific terms should be carefully defined, the study shows that the use of these central terms is not without ambiguity. What is understood by these terms may vary according to different conceptual and stylistic factors as well as epistemic and disciplinary traditions. In addition to their polysemy, the semantic potentials of these terms are in part overlapping. In most cases, the variation in the use of these terms is not likely to cause serious misunderstanding. Rather, it allows the researcher to express a specific conceptualization of the scientific constructs mentioned in the article. The discipline of linguistics, however, would benefit from a more elaborate metatheoretical discussion.

Teoria', 'hypoteesi', 'malli' ja 'metodi' kielentutkimuksessa: Semasiologinen ja onomasiologinen

Tämän tutkimuksen kohteena on yleistieteellisten termien, erityisesti 'teorian', 'hypoteesin', 'mallin' ja 'metodin', käyttö ranskan- ja suomenkielisissä kielitieteellisissä tutkimusartikkeleissa. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden termien nimeämiä tieteellisiä rakennelmia ja pyritään löytämään syitä vaihtelulle kunkin termin käytössä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan yleistieteellisten termien välisiä suhteita ja selvitetään termivalintaan vaikuttavia tekijöitä. Termien autenttiseen käyttöön keskittyvä tutkimus täydentää tieteenfilosofian piirissä näistä termeistä aikaisemmin tehtyjä teoreettisia ja normatiivisia kuvauksia sekä tarjoaa uutta tietoa todellisista kirjoitusprosesseista.

Tutkimus edustaa funktionaalista ja käyttöpohjaista kielentutkimusta, ja sen teoreettinen tausta perustuu kognitiiviseen kielitieteeseen sekä funktionaalisiin terminologian kuvauksiin. Tutkimusaineisto koostuu 120 tutkimusartikkelista (856 569 sanaa), jotka edustavat kielentutkimuksen eri osa-alueita. Aineisto jakautuu 60 ranskankieliseen ja 60 suomenkieliseen artikkeliin, jotka on kerätty vuosina 2000–2010 julkaistuista vertaisarvioiduista tieteellisistä aikakauslehdistä.

Tutkimuksessa tarkastellaan yleistieteellisten termien käyttöä semasiologisesta ja onomasiologisesta näkökulmasta. Ensimmäisessä vaiheessa analysoidaan kuhunkin neljään keskeiseen termiin liittyviä erilaisia käyttötapoja. Toisessa vaiheessa tarkastelua laajennetaan myös muihin termeihin ja ilmauksiin (esim. 'teoreettinen viitekehys, 'lähestymistapa' ja 'väite'), joita käytetään nimeämään samankaltaisia tieteellisiä rakennelmia kuin ensimmäisessä vaiheessa analysoituja neljää termiä. Lopuksi termivalintaan vaikuttavia tekijöitä lähestytään monimenetelmäisesti: analyysi pohjautuu aikaisemmin tehtyyn kyselytutkimukseen, jossa kielentutkijoita pyydettiin erittelemään näkemyksiään termien välisistä eroista.

Vaikka termien tarkka määrittely kuuluu tieteenteon perusperiaatteisiin, tutkimus osoittaa, että yleistieteellisten termien käyttö aineistossa ei ole yksiselitteistä. Se, mitä näillä termeillä ymmärretään, vaihtelee erilaisista käsitteellisistä ja tyylillisistä seikoista riippuen sekä suhteessa tieteenfilosofisiin ja alakohtaisiin perinteisiin. Monimerkityksisyyden lisäksi näiden termien semanttiset potentiaalit ovat osittain päällekkäisiä. Useimmissa tapauksissa vaihtelu termien käytössä tuskin johtaa vakaviin väärinkäsityksiin vaan mahdollistaa tutkijalle tarkkojen käsitteellisten vivahteiden ilmaisemisen artikkeleissa. Kielitieteessä olisi kuitenkin tarvetta laajemmalle metateoreettiselle keskustelulle.