Diet and Probiotics during Pregnancy - Endorsing developmental Programming
Vähämiko, Sanna (2016-06-30)
Diet and Probiotics during Pregnancy - Endorsing developmental Programming
Vähämiko, Sanna
(30.06.2016)
Annales Universitatis Turkuensis D 1237 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6527-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6527-4
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Ravitsemus ja probiootit raskauden aikana – tukemassa sikiökautista ohjelmoitumista
Raskaudenaikainen ylipaino ja lihavuus lisäävät muun muassa raskausdiabeteksen ja kohonneen verenpaineen riskiä. Lisäksi useat tutkimukset ovat osoittaneet, että äidin raskaudenaikainen lihavuus lisää syntymässä olevan lapsen riskiä ylipainoon ja muihin kroonisiin sairauksiin hänen omassa aikuisuudessaan. Tähän niin sanottuun sikiökautiseen ohjelmoitumiseen johtavat molekyylitason yksityiskohtaiset mekanismit eivät ole selvillä, mutta viime aikoina useissa tutkimuksissa on esitetty, että lihavuuteen liittyvä matala-asteinen tulehdus, suoliston mikrobisto sekä epigeneettinen geenien säätely (erityisesti DNA-metylaatio) osallistuisivat sikiökautiseen ohjelmoitumiseen molekyylitasolla. Tämän väitöskirjatyön päätarkoituksena oli arvioida raskaudenaikaisen ruokavalion, ravitsemusohjauksen ja probiootti-intervention kykyä tukea terveellistä sikiökautista ohjelmoitumista.
Väitöskirjan aineisto koostui 256 äiti-lapsiparista, jotka osallistuivat NAMI-tutkimusryhmän prospektiiviseen, kaksoissokkoutettuun ravitsemusohjaus-probiootti-interventiotutkimukseen (Lactobacillus rhamnosus GG ja Bifidobacterium lactis Bb12), ja lisäksi ylipainoisista äideistä, jotka oli rekrytoitu mukaan tutkimukseen suoraan Lounais-Suomen alueen äitiysneuvoloista tai Turun yliopistollisen keskussairaalan poliklinikalta. Ravitsemusohjauksella tavoiteltiin suositusten mukaista ruokavaliota. Erityisesti äitejä neuvottiin kiinnittämään huomiota käytetyn rasvan laatuun sekä kuidun määrän kasvattamiseen. Työssä äitien ja lasten seerumin leptiinipitoisuutta analysoitiin lihavuuteen liittyvän tulehduksen mittarina. Äitien ja lasten antioksidanttivitamiinitilaa puolestaan seurattiin ravitsemusohjauksen tehokkuuden mittarina. Lihavuuteen tai painonnousuun liittyvien geenien DNA:n metylaation muutosta seurattiin probioottien vaikutuksen mittarina.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että raskaudenaikaisella ruokavaliolla voidaan vaikuttaa lihavuuteen liittyvään matala-asteiseen tulehdukseen, kun tulehduksen mittarina käytetään leptiinipitoisuutta. Erityisesti runsas kuidunsaanti voi laskea leptiinin pitoisuutta kun taas runsas tyydyttyneiden rasvojen ja sokerin saanti voivat kasvattaa äidin leptiinin pitoisuutta. Ravitsemusohjaus ja probiootti-interventio eivät vaikuttaneet äitien leptiinipitoisuuteen mutta probiooteilla oli taipumusta kasvattaa lasten leptiinipitoisuutta. Ravitsemusohjaus puolestaan osoittautui tehokkaaksi tavaksi parantaa antioksidanttivitamiinien saantia naisilla, ja tämä heijastui edelleen rintamaidon antioksidanttipitoisuuksiin. Probiootti-interventio vaikutti DNA-metylaatioon kymmenissä lihavuuteen tai painonnousuun liittyvissä geeneissä sekä naisilla että lapsilla. Yhteenvetona nämä tulokset osoittavat, että raskaudenaikaisella ruokavalion laadulla, ravitsemusohjauksella sekä probioottien käytöllä voidaan tukea lapsen myöhemmän terveyden ohjelmoitumista.
Raskaudenaikainen ylipaino ja lihavuus lisäävät muun muassa raskausdiabeteksen ja kohonneen verenpaineen riskiä. Lisäksi useat tutkimukset ovat osoittaneet, että äidin raskaudenaikainen lihavuus lisää syntymässä olevan lapsen riskiä ylipainoon ja muihin kroonisiin sairauksiin hänen omassa aikuisuudessaan. Tähän niin sanottuun sikiökautiseen ohjelmoitumiseen johtavat molekyylitason yksityiskohtaiset mekanismit eivät ole selvillä, mutta viime aikoina useissa tutkimuksissa on esitetty, että lihavuuteen liittyvä matala-asteinen tulehdus, suoliston mikrobisto sekä epigeneettinen geenien säätely (erityisesti DNA-metylaatio) osallistuisivat sikiökautiseen ohjelmoitumiseen molekyylitasolla. Tämän väitöskirjatyön päätarkoituksena oli arvioida raskaudenaikaisen ruokavalion, ravitsemusohjauksen ja probiootti-intervention kykyä tukea terveellistä sikiökautista ohjelmoitumista.
Väitöskirjan aineisto koostui 256 äiti-lapsiparista, jotka osallistuivat NAMI-tutkimusryhmän prospektiiviseen, kaksoissokkoutettuun ravitsemusohjaus-probiootti-interventiotutkimukseen (Lactobacillus rhamnosus GG ja Bifidobacterium lactis Bb12), ja lisäksi ylipainoisista äideistä, jotka oli rekrytoitu mukaan tutkimukseen suoraan Lounais-Suomen alueen äitiysneuvoloista tai Turun yliopistollisen keskussairaalan poliklinikalta. Ravitsemusohjauksella tavoiteltiin suositusten mukaista ruokavaliota. Erityisesti äitejä neuvottiin kiinnittämään huomiota käytetyn rasvan laatuun sekä kuidun määrän kasvattamiseen. Työssä äitien ja lasten seerumin leptiinipitoisuutta analysoitiin lihavuuteen liittyvän tulehduksen mittarina. Äitien ja lasten antioksidanttivitamiinitilaa puolestaan seurattiin ravitsemusohjauksen tehokkuuden mittarina. Lihavuuteen tai painonnousuun liittyvien geenien DNA:n metylaation muutosta seurattiin probioottien vaikutuksen mittarina.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että raskaudenaikaisella ruokavaliolla voidaan vaikuttaa lihavuuteen liittyvään matala-asteiseen tulehdukseen, kun tulehduksen mittarina käytetään leptiinipitoisuutta. Erityisesti runsas kuidunsaanti voi laskea leptiinin pitoisuutta kun taas runsas tyydyttyneiden rasvojen ja sokerin saanti voivat kasvattaa äidin leptiinin pitoisuutta. Ravitsemusohjaus ja probiootti-interventio eivät vaikuttaneet äitien leptiinipitoisuuteen mutta probiooteilla oli taipumusta kasvattaa lasten leptiinipitoisuutta. Ravitsemusohjaus puolestaan osoittautui tehokkaaksi tavaksi parantaa antioksidanttivitamiinien saantia naisilla, ja tämä heijastui edelleen rintamaidon antioksidanttipitoisuuksiin. Probiootti-interventio vaikutti DNA-metylaatioon kymmenissä lihavuuteen tai painonnousuun liittyvissä geeneissä sekä naisilla että lapsilla. Yhteenvetona nämä tulokset osoittavat, että raskaudenaikaisella ruokavalion laadulla, ravitsemusohjauksella sekä probioottien käytöllä voidaan tukea lapsen myöhemmän terveyden ohjelmoitumista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2866]