Human papillomavirus infections in early childhood – Immune response and disease outcome in The Finnish Family HPV Study Cohort
Koskimaa, Hanna-Mari (2016-09-30)
Human papillomavirus infections in early childhood – Immune response and disease outcome in The Finnish Family HPV Study Cohort
Koskimaa, Hanna-Mari
(30.09.2016)
Annales Universitatis Turkuensis D 1245 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6582-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6582-3
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Ihmisen papilloomavirusinfektiot varhaislapsuudessa ja niihin liittyvä immuunivaste – HUPA‐kohorttitutkimus
Papilloomavirus (HPV, human papillomavirus) infektoi ihon ja limakalvojen epiteelisoluja. HPV‐infektio on tärkein kohdunkaulan syövän ja merkittävä pään‐ ja kaulan alueiden syöpien riskitekijä. HPV‐infektion voi saada jo varhaislapsuudessa tai jopa ennen syntymää. Lasten HPV‐infektioista ja niihin liittyvästä immunologiasta tiedetään kuitenkin hyvin vähän.
Tämä väitöskirjatutkimus on osa Finnish Family HPV Study‐seurantatutkimusta. Työn tarkoituksena oli selvittää HPV‐infektioiden ja veren seerumin HPV L1 ‐kuoriproteiinille spesifisten vasta‐aineiden esiintymistä 331 vastasyntyneellä kahden kuukauden ikään saakka sekä niiden mahdollista yhteyttä äidin HPV‐infektioihin. Lisäksi työssä selvitettiin HPV 16 ‐spesifisen soluvälitteisen immuunivasteen esiintymistä lapsilla 10–16 vuoden iässä. Kuuden vuoden seurannan tulosten perusteella tutkimukseen valittiin 56 lasta seuraavasti: 1) lapset, joiden äideillä oli löydetty syövän esiastemuutos kohdunkaulan limakalvolta, 2) lapset, joiden äidit olivat olleet HPV‐negatiivisia, 3) lapset, joiden istukka ja/tai napaverinäyte oli syntymän hetkellä HPV‐positiivinen, 4) lapset, joilla oli löydetty persistoiva suun HPV‐infektio ja 5) lapset, joiden suunäytteet olivat olleet aina HPV‐negatiivisia.
Suun limakalvon HPV‐infektio todettiin ensimmäisen kahden elinkuukauden aikana 18 %:lla 331 vastasyntyneestä. Yleisimmin esiintyi HPV 16 yksin tai muiden genotyyppien kanssa. Seuraavaksi yleisimpiä olivat HPV ‐genotyypit 6, 11, 18, 33 ja 66. Lapselta ja äidiltä osoitetut HPV‐genotyypit olivat yhtenevät. Lisäksi lapselta löydettiin yhden kuukauden iässä HPV‐spesifisiä vasta‐aineita samoille HPV ‐genotyypeille kuin äidiltä ennen synnytystä. Istukan HPV‐positiivisuus oli voimakkain ennustekijä vastasyntyneen suun HPV‐positiivisuudelle. HPV 16‐spesifinen T‐solujen proliferaatiovaste löydettiin suurimmalla osalla tutkituista 56 lapsesta. T‐solujen sytokiinieritys ilmensi voimakkaampaa Th2‐soluvastetta niillä lapsilla, joiden istukka tai napaveri oli todettu HPV ‐positiiviseksi.
Tulokset osoittavat HPV‐infektion todennäköisesti siirtyvän infektoituneesta äidistä vastasyntyneeseen. Istukalla on tärkeä osuus virustartunnassa ja todennäköisesti myös HPV‐spesifisen immuniteetin muodostumisessa. Suurimmalla osalla tutkituista 56 lapsesta todettiin HPV 16 ‐proteiineja tunnistavia immunologisia muistisoluja, mikä viittaa aikaisempaan HPV 16 ‐infektioon
Papilloomavirus (HPV, human papillomavirus) infektoi ihon ja limakalvojen epiteelisoluja. HPV‐infektio on tärkein kohdunkaulan syövän ja merkittävä pään‐ ja kaulan alueiden syöpien riskitekijä. HPV‐infektion voi saada jo varhaislapsuudessa tai jopa ennen syntymää. Lasten HPV‐infektioista ja niihin liittyvästä immunologiasta tiedetään kuitenkin hyvin vähän.
Tämä väitöskirjatutkimus on osa Finnish Family HPV Study‐seurantatutkimusta. Työn tarkoituksena oli selvittää HPV‐infektioiden ja veren seerumin HPV L1 ‐kuoriproteiinille spesifisten vasta‐aineiden esiintymistä 331 vastasyntyneellä kahden kuukauden ikään saakka sekä niiden mahdollista yhteyttä äidin HPV‐infektioihin. Lisäksi työssä selvitettiin HPV 16 ‐spesifisen soluvälitteisen immuunivasteen esiintymistä lapsilla 10–16 vuoden iässä. Kuuden vuoden seurannan tulosten perusteella tutkimukseen valittiin 56 lasta seuraavasti: 1) lapset, joiden äideillä oli löydetty syövän esiastemuutos kohdunkaulan limakalvolta, 2) lapset, joiden äidit olivat olleet HPV‐negatiivisia, 3) lapset, joiden istukka ja/tai napaverinäyte oli syntymän hetkellä HPV‐positiivinen, 4) lapset, joilla oli löydetty persistoiva suun HPV‐infektio ja 5) lapset, joiden suunäytteet olivat olleet aina HPV‐negatiivisia.
Suun limakalvon HPV‐infektio todettiin ensimmäisen kahden elinkuukauden aikana 18 %:lla 331 vastasyntyneestä. Yleisimmin esiintyi HPV 16 yksin tai muiden genotyyppien kanssa. Seuraavaksi yleisimpiä olivat HPV ‐genotyypit 6, 11, 18, 33 ja 66. Lapselta ja äidiltä osoitetut HPV‐genotyypit olivat yhtenevät. Lisäksi lapselta löydettiin yhden kuukauden iässä HPV‐spesifisiä vasta‐aineita samoille HPV ‐genotyypeille kuin äidiltä ennen synnytystä. Istukan HPV‐positiivisuus oli voimakkain ennustekijä vastasyntyneen suun HPV‐positiivisuudelle. HPV 16‐spesifinen T‐solujen proliferaatiovaste löydettiin suurimmalla osalla tutkituista 56 lapsesta. T‐solujen sytokiinieritys ilmensi voimakkaampaa Th2‐soluvastetta niillä lapsilla, joiden istukka tai napaveri oli todettu HPV ‐positiiviseksi.
Tulokset osoittavat HPV‐infektion todennäköisesti siirtyvän infektoituneesta äidistä vastasyntyneeseen. Istukalla on tärkeä osuus virustartunnassa ja todennäköisesti myös HPV‐spesifisen immuniteetin muodostumisessa. Suurimmalla osalla tutkituista 56 lapsesta todettiin HPV 16 ‐proteiineja tunnistavia immunologisia muistisoluja, mikä viittaa aikaisempaan HPV 16 ‐infektioon
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2863]