Ultrasonography Alone is Not Enough To Exclude Vesicoureteral Reflux in All Small Children After a Urinary Tract Infection
Ristola, Marko T. (2016-11-25)
Ultrasonography Alone is Not Enough To Exclude Vesicoureteral Reflux in All Small Children After a Urinary Tract Infection
Ristola, Marko T.
(25.11.2016)
Annales Universitatis Turkuensis D 1260 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6650-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6650-9
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
As knowledge on vesicoureteral reflux (VUR) and the limited effectiveness of its treatment has increased, several guidelines have been updated, and no longer recommend extensive routine imaging of all children with urinary tract infection (UTI).
We determined the possible consequences of following the most widely used guidelines for imaging children with UTI, in a retrospective cohort of children treated for UTI in Turku University Hospital in the years 2000-2009. Using the same cohort, we identified factors associated with abnormal imaging and UTI recurrence after a first febrile UTI. We also performed a meta-analysis aiming to determine the value of ultrasonography in identifying patients with VUR after UTI.
We found that following the guidelines issued by the National Institute for Health and Care Excellence may lead to missing a substantial number of patients with significant urological anomalies, whereas following the guidelines issued by the American Academy of Pediatrics may lead to fewer patients being missed. Both strategies may lead to avoiding a significant number of unnecessary imaging studies. We identified several factors associated with abnormal imaging and UTI recurrence, and determined a risk score system for predicting the risk for VUR and high-grade VUR. This system had high sensitivity in detecting high-grade VUR in our population. In a meta-analysis of 14 studies, we found that ultrasonography is not sufficiently accurate in predicting the presence or absence of VUR.
The optimal imaging strategy for imaging children with UTI is controversial, and depends ultimately on the significance of VUR and the effectiveness of its treatment. Ultraäänitutkimus yksin ei riitä poissulkemaan vesikoureteraalista refluksia kaikilla pienillä lapsilla virtsatieinfektion jälkeen
Viime vuosikymmenien aikana tieto vesikoureteraalisen refluksista (VUR) ja sen hoidon rajallisesta vaikuttavuudesta on lisääntynyt. Tämän myötä useita suosituksia on päivitetty, eikä kaikkien virtsatieinfektion (VTI) sairastaneiden lasten rutiinikuvantamista enää suositella.
Me selvitimme, mitä mahdollisia seurauksia suosituimpien suositusten noudattamisella olisi ollut potilaskohortissa lapsia, joita hoidettiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa VTI:n vuoksi vuosien 2000-2009 aikana. Samaa potilaskohorttia käyttäen selvitimme tekijöitä, jotka ovat yhteydessä poikkeaviin kuvantamistuloksiin sekä infektion uusiutuvuuteen ensimmäisen kuumeisen VTI:n jälkeen. Suoritimme myös meta-analyysin, jonka tarkoitus oli selvittää, miten hyvin ultraäänitutkimus ennustaa VURia VTI:n jälkeen.
Totesimme, että National Insitute of Health and Care Excellencen suositusten noudattaminen voi johtaa siihen, että huomattava määrä potilaita, joilla on merkittäviä, hoitotoimenpiteitä vaativia urologisia poikkeavuuksia, jäävät löytymättä, kun taas American Academy of Pediatricsin suositusten noudattaminen voi johtaa selvästi pienemmän määrän potilaita löytymättä jäämiseen. Molemmat kuvantamisstrategiat voivat johtaa turhien tutkimuksien selvään vähenemiseen. Tunnistimme useita tekijöitä, joilla on yhteys poikkeaviin kuvantamistuloksiin sekä VTI:iden uusiutuvuuteen, ja muodostimme riskipisteytysjärjestelmän VURin ja korkea-asteisen VURin riskin ennustamiseksi. Riskipisteytysjärjestelmällä oli korkea sensitiivisyys korkea-asteisen VURin tunnistamiselle. Meta-analyysissä, jossa käsiteltiin 14 tutkimusta, totesimme, ettei ultraäänitutkimus ole riittävän tarkka ennustamaan VURia tai sen puuttumista.
Optimaalinen kuvantamisstrategia lapsilla VTI:n jälkeen on ristiriitainen aihe, joka riippuu olennaisesti VURin merkityksestä sekä sen hoidon vaikuttavuudesta.
We determined the possible consequences of following the most widely used guidelines for imaging children with UTI, in a retrospective cohort of children treated for UTI in Turku University Hospital in the years 2000-2009. Using the same cohort, we identified factors associated with abnormal imaging and UTI recurrence after a first febrile UTI. We also performed a meta-analysis aiming to determine the value of ultrasonography in identifying patients with VUR after UTI.
We found that following the guidelines issued by the National Institute for Health and Care Excellence may lead to missing a substantial number of patients with significant urological anomalies, whereas following the guidelines issued by the American Academy of Pediatrics may lead to fewer patients being missed. Both strategies may lead to avoiding a significant number of unnecessary imaging studies. We identified several factors associated with abnormal imaging and UTI recurrence, and determined a risk score system for predicting the risk for VUR and high-grade VUR. This system had high sensitivity in detecting high-grade VUR in our population. In a meta-analysis of 14 studies, we found that ultrasonography is not sufficiently accurate in predicting the presence or absence of VUR.
The optimal imaging strategy for imaging children with UTI is controversial, and depends ultimately on the significance of VUR and the effectiveness of its treatment.
Viime vuosikymmenien aikana tieto vesikoureteraalisen refluksista (VUR) ja sen hoidon rajallisesta vaikuttavuudesta on lisääntynyt. Tämän myötä useita suosituksia on päivitetty, eikä kaikkien virtsatieinfektion (VTI) sairastaneiden lasten rutiinikuvantamista enää suositella.
Me selvitimme, mitä mahdollisia seurauksia suosituimpien suositusten noudattamisella olisi ollut potilaskohortissa lapsia, joita hoidettiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa VTI:n vuoksi vuosien 2000-2009 aikana. Samaa potilaskohorttia käyttäen selvitimme tekijöitä, jotka ovat yhteydessä poikkeaviin kuvantamistuloksiin sekä infektion uusiutuvuuteen ensimmäisen kuumeisen VTI:n jälkeen. Suoritimme myös meta-analyysin, jonka tarkoitus oli selvittää, miten hyvin ultraäänitutkimus ennustaa VURia VTI:n jälkeen.
Totesimme, että National Insitute of Health and Care Excellencen suositusten noudattaminen voi johtaa siihen, että huomattava määrä potilaita, joilla on merkittäviä, hoitotoimenpiteitä vaativia urologisia poikkeavuuksia, jäävät löytymättä, kun taas American Academy of Pediatricsin suositusten noudattaminen voi johtaa selvästi pienemmän määrän potilaita löytymättä jäämiseen. Molemmat kuvantamisstrategiat voivat johtaa turhien tutkimuksien selvään vähenemiseen. Tunnistimme useita tekijöitä, joilla on yhteys poikkeaviin kuvantamistuloksiin sekä VTI:iden uusiutuvuuteen, ja muodostimme riskipisteytysjärjestelmän VURin ja korkea-asteisen VURin riskin ennustamiseksi. Riskipisteytysjärjestelmällä oli korkea sensitiivisyys korkea-asteisen VURin tunnistamiselle. Meta-analyysissä, jossa käsiteltiin 14 tutkimusta, totesimme, ettei ultraäänitutkimus ole riittävän tarkka ennustamaan VURia tai sen puuttumista.
Optimaalinen kuvantamisstrategia lapsilla VTI:n jälkeen on ristiriitainen aihe, joka riippuu olennaisesti VURin merkityksestä sekä sen hoidon vaikuttavuudesta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2797]