The first wheezing episode in small children : virus etiology, clinical characteristics and one-year outcome
Turunen, Riitta (2016-11-25)
The first wheezing episode in small children : virus etiology, clinical characteristics and one-year outcome
Turunen, Riitta
(25.11.2016)
Annales Universitatis Turkuensis D 1258 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6646-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6646-2
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Background: Early wheezing induced by rhinovirus infection has been recognized as an important risk factor for recurrent wheezing and asthma. Different rhinovirus species may also vary in their pathogenicity to cause severe illness. Oral corticosteroid has been shown to decrease the risk for recurrent wheezing episodes after the early rhinovirus induced wheezing. However, limited data exist on the first wheezing episode induced by rhinovirus.
Aims and methods: The aim of this thesis was to study the virus etiology of the first wheezing episode in small children by using PCR methods, as well as to specify the role of rhinoviruses in wheezing. Rhinovirus species were analyzed using sequencing and their association with atopic characteristics in small children was studied. The one-year virus surveillance was conducted focusing on rhinoviruses. The efficacy of oral corticosteroid, prednisolone, on short- and long-term outcomes was investigated using randomized controlled trial conducted in children of 3-23 months of age.
Results: Rhinovirus infection was found in 76% of children aged 3-23 months experiencing their first wheezing episode. Rhinovirus induced first wheezing episode was positively associated with atopic characteristics and prolonged cough. Of the rhinovirus species, rhinovirus C (58%) was the most common, followed by rhinovirus A (21%) and B (1.2%). Atopic characteristics and illness severity factors were more common with rhinovirus A and C than with other respiratory infections. Children with rhinovirus A or C infection had an increased risk for recurrent wheezing episodes and the initiation of regular controller medication for asthma symptoms. Children with high rhinovirus load benefitted from prednisolone in long- and short-term outcomes.
Conclusions: Rhinovirus is a common pathogen in causing the first wheezing episodes in 3 -23 months old children. In wheezing children, the most important rhinovirus species are A and C. These species are associated with a high recurrence rate. Prednisolone might be effective in a subgroup of first-time wheezing children with a high rhinovirus load. Pikkulasten ensimmäinen akuutti uloshengitysvaikeus: virusetiologia, kliininen taudinkuva ja yhden vuoden seuranta
Tausta: Varhainen rinoviruksen aiheuttama akuutti uloshengitysvaikeus on merkittävä riskitekijä toistuville uloshengitysvaikeuksille ja astmalle. Eri rinovirusgenotyypit voivat myös vaikuttaa taudin vaikeusasteeseen. Suun kautta otetun kortikosteroidin on osoitettu vähentävän riskiä uloshengitysvaikeuksien toistuvuudelle rinoviruksen aiheuttaman kohtauksen jälkeen. Ensimmäistä akuuttia uloshengitysvaikeutta on kuitenkin tutkittu vielä vähän.
Tavoitteet ja menetelmät: Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin ensimmäisen akuutin uloshengitysvaikeuden virusetiologiaa pienillä lapsilla ja rinoviruksen merkitystä akuutissa kohtauksessa. Rinoviruksen genotyypit analysoitiin sekvensoimalla ja niiden yhteyttä atooppisiin piirteisiin analysoitiin. Virusetiologia tutkittiin vuoden seurannassa keskittyen erityisesti rinovirusinfektioiden toistuvuuteen. Prednisolonin teho lyhyen ja pitkän aikavälin tuloksiin analysoitiin käyttäen randomisoitua kontrolloitua tutkimusta 3-23 kuukauden ikäisillä lapsilla.
Tulokset: Rinovirus löytyi 76 %:lta ensimmäistä infektioon liittyvää uloshengitysvaikeutta sairastavalta lapselta, jotka olivat iältään 3-23 kuukautta. Rinoviruksen aiheuttama ensimmäinen akuutti uloshengitysvaikeus oli yhteydessä atooppisiin piirteisiin ja pitkittyneeseen yskään. Yleisimmin löytyi rinovirus C ryhmän viruksia (58%), toiseksi yleisimmin A ryhmän viruksia (21%) ja kolmanneksi rinovirus B ryhmän viruksia (1.2%). Atooppiset piirteet ja vaikeampi taudinkuva olivat yhteydessä rinovirus A ja C aiheuttamaan infektioon. Niillä lapsilla, joilla ensimmäisen uloshengitysvaikeusepisodin aiheuttajana oli rinovirus A tai C, olin enemmän uusitumisia kuin muilla lapsilla, joilla aihettajana oli joku muu virus. Lapset, joilla rinoviruksen määrä hengitystie-eritteessä oli suuri, hyötyivät prednisolonista.Johtopäätökset: Rinovirus on merkittävä patogeeni ensimmäisessä akuutissa uloshengitysvaikeudessa 3 – 23 kuukauden ikäisillä lapsilla. Näillä lapsilla yleisimmät rinoviruksen genotyypit ovat A ja C, jotka ovat yhteydessä myös riskiin kohtauksien toistumiselle. Prednisolonista hyötyvät lapset, joilla viruksen määrä on suuri ensimmäisessä akuutissa uloshengitysvaikeuskohtauksessa.
Aims and methods: The aim of this thesis was to study the virus etiology of the first wheezing episode in small children by using PCR methods, as well as to specify the role of rhinoviruses in wheezing. Rhinovirus species were analyzed using sequencing and their association with atopic characteristics in small children was studied. The one-year virus surveillance was conducted focusing on rhinoviruses. The efficacy of oral corticosteroid, prednisolone, on short- and long-term outcomes was investigated using randomized controlled trial conducted in children of 3-23 months of age.
Results: Rhinovirus infection was found in 76% of children aged 3-23 months experiencing their first wheezing episode. Rhinovirus induced first wheezing episode was positively associated with atopic characteristics and prolonged cough. Of the rhinovirus species, rhinovirus C (58%) was the most common, followed by rhinovirus A (21%) and B (1.2%). Atopic characteristics and illness severity factors were more common with rhinovirus A and C than with other respiratory infections. Children with rhinovirus A or C infection had an increased risk for recurrent wheezing episodes and the initiation of regular controller medication for asthma symptoms. Children with high rhinovirus load benefitted from prednisolone in long- and short-term outcomes.
Conclusions: Rhinovirus is a common pathogen in causing the first wheezing episodes in 3 -23 months old children. In wheezing children, the most important rhinovirus species are A and C. These species are associated with a high recurrence rate. Prednisolone might be effective in a subgroup of first-time wheezing children with a high rhinovirus load.
Tausta: Varhainen rinoviruksen aiheuttama akuutti uloshengitysvaikeus on merkittävä riskitekijä toistuville uloshengitysvaikeuksille ja astmalle. Eri rinovirusgenotyypit voivat myös vaikuttaa taudin vaikeusasteeseen. Suun kautta otetun kortikosteroidin on osoitettu vähentävän riskiä uloshengitysvaikeuksien toistuvuudelle rinoviruksen aiheuttaman kohtauksen jälkeen. Ensimmäistä akuuttia uloshengitysvaikeutta on kuitenkin tutkittu vielä vähän.
Tavoitteet ja menetelmät: Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin ensimmäisen akuutin uloshengitysvaikeuden virusetiologiaa pienillä lapsilla ja rinoviruksen merkitystä akuutissa kohtauksessa. Rinoviruksen genotyypit analysoitiin sekvensoimalla ja niiden yhteyttä atooppisiin piirteisiin analysoitiin. Virusetiologia tutkittiin vuoden seurannassa keskittyen erityisesti rinovirusinfektioiden toistuvuuteen. Prednisolonin teho lyhyen ja pitkän aikavälin tuloksiin analysoitiin käyttäen randomisoitua kontrolloitua tutkimusta 3-23 kuukauden ikäisillä lapsilla.
Tulokset: Rinovirus löytyi 76 %:lta ensimmäistä infektioon liittyvää uloshengitysvaikeutta sairastavalta lapselta, jotka olivat iältään 3-23 kuukautta. Rinoviruksen aiheuttama ensimmäinen akuutti uloshengitysvaikeus oli yhteydessä atooppisiin piirteisiin ja pitkittyneeseen yskään. Yleisimmin löytyi rinovirus C ryhmän viruksia (58%), toiseksi yleisimmin A ryhmän viruksia (21%) ja kolmanneksi rinovirus B ryhmän viruksia (1.2%). Atooppiset piirteet ja vaikeampi taudinkuva olivat yhteydessä rinovirus A ja C aiheuttamaan infektioon. Niillä lapsilla, joilla ensimmäisen uloshengitysvaikeusepisodin aiheuttajana oli rinovirus A tai C, olin enemmän uusitumisia kuin muilla lapsilla, joilla aihettajana oli joku muu virus. Lapset, joilla rinoviruksen määrä hengitystie-eritteessä oli suuri, hyötyivät prednisolonista.Johtopäätökset: Rinovirus on merkittävä patogeeni ensimmäisessä akuutissa uloshengitysvaikeudessa 3 – 23 kuukauden ikäisillä lapsilla. Näillä lapsilla yleisimmät rinoviruksen genotyypit ovat A ja C, jotka ovat yhteydessä myös riskiin kohtauksien toistumiselle. Prednisolonista hyötyvät lapset, joilla viruksen määrä on suuri ensimmäisessä akuutissa uloshengitysvaikeuskohtauksessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2866]