Subjektin ilmaiseminen yksikön ensimmäisessä persoonassa : tutkimus suomen vanhoista murteista

Abstract

Tutkimuksen kohteena on yksikön ensimmäisen persoonan subjektin ilmaiseminen, erityisesti valinta ilmisubjektin (minä sanon) ja ilmisubjektittomuuden (sanon) välillä. Ilmaisutavan valinta on puhutussa kielessä periaatteessa vapaa, mutta vaihtelu ei kuitenkaan ole satunnaista vaan motivoituu kielellistä ja kontekstuaalisista tekijöistä. Tutkimuksessa tarkastellaan ensinnäkin, millaiset kielen rakenteeseen liittyvät ja vuorovaikutukselliset syyt selittävät vaihtelua. Toiseksi selvitetään, esiintyykö subjektin ilmaisemisessa murteiden välisiä eroja.

Tutkimusaineistona on valikoitu otos Lauseopin arkiston murrekorpuksesta. Korpuksesta on poimittu aineistoksi kaikkiaan 5513 lausetta, joissa finiittiverbi on yksikön ensimmäisessä persoonassa. Aineistoa on seitsemästä murreryhmästä, jotka edustavat eri päämurteita: lounaismurteet (pohjoisryhmä), perihämäläiset murteet, eteläpohjalaiset murteet, pohjoispohjalaiset murteet, peräpohjalaiset murteet, pohjoissavolaiset murteet ja kaakkoiset murteet. Tutkimuksessa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Ensimmäinen vaihe on vaihtelun tilastollinen analyysi, jossa selvitetään kielellisten ja kielenulkoisten tekijöiden vaikutusta subjektin ilmaisutavan vaihteluun. Toisessa vaiheessa tarkastellaan tilastollisesti merkitseviksi osoittautuneita tekijöitä kvalitatiivisesti ja selitetään löydettyjen erojen syitä tutkimalla tapauksia esiintymiskontekstissaan. Tarkastelunäkökulma kvalitatiivisessa osuudessa pohjautuu käyttöpohjaisen kieliopin ja vuorovaikutuslingvistiikan teorioihin ja käsitteisiin.

Subjektin tarkoitteen diskurssiasema on keskeisin vaihteluun vaikuttava tekijä: ilmisubjektittomuus on todennäköisin valinta, jos sama tarkoite eli puhuja itse on jatkuvana puheenaiheena myös edeltävässä lähikontekstissa. Vaihtelu on lisäksi yhteydessä eräisiin kielen rakenteisiin, kuten lauseen alun sanajärjestykseen sekä lauseissa esiintyviin konjunktioihin ja lausumapartikkeleihin.

Subjektipronominin esiintymistä selittää myös finiittiverbin syntaktis-semanttinen tyyppi varsinkin puhujan subjektiivista suhtautumista ilmaisevissa lauseissa. Subjektin ilmaisemisen alueellisista eroista olennaisin on pohjoissavolaismurteiden erilaisuus muihin tutkittuihin murreryhmiin verrattuna.

Tutkimus on kuvaus sellaisesta puhekielen syntaksin ilmiöstä, jonka luonnetta on vaikea selvittää muuten kuin empiirisesti. Käytetyt menetelmät osoittavat, että sinänsä vapaasti vaihtelevasta ilmiöstä muodostuu jäsentynyt kuva, kun sitä tarkastellaan sekä tilastollisesti että laadullisesti. Laaja aineistopohjainen tutkimus täydentää kuvaa kieliopillisen subjektin tyypillisistä piirteistä suomessa.

Expressing 1st person singular subject. A study of old Finnish dialects

This dissertation focuses on variable first person subject expression in spoken Finnish, which means the choice between expressed and unexpressed pronominal subject: minä sanon 'I say' vs.sanon '(I) say'. In principle, the subject pronoun is not grammatically obligatory, but the use of it can be contextually and pragmatically constrained. The main objective of this study is to examine what kind of linguistic and pragmatic factors explain the variation. The second aim is to investigate dialectal differences in subject expression.

The data used were a selected sample from the Syntax Archives at the University of Turku. The Archives contain a collection of old Finnish dialects. The number of samples were 5512 clauses representing the main dialectal areas. This study employed a combination of quantitative and qualitative methods. First a statistical analysis was used to discover significant factors that condition the choice of the form of the subject. The next step was qualitative: the factors were investigated in local contexts in order to find pragmatic usage patterns affecting the variation of subject expression. The theoretical background in the qualitative part of the study was derived from usage-based grammar and interactional linguistics.

The most significant contributing factor was the referential status of the subject referent. Zero subjects are likely to occur in the same referent context, i.e. in an environment in which the first person also occurs as a continuous topic in the preceding context. In conjunction with these discourse effects, constructional and semantic features also proved to be substantial, such as clause initial word order, clause initial conjunctions or discourse particles and the semantic type of finite verb.

This study focuses on a linguistic phenomenon of spoken language that is difficult to investigate other than empirically. The results and methods used in this study demonstrate that a variable feature can be shown to be well organized and structured if it is analyzed by the combined use of quantitative and qualitative methods. This corpus-based analysis adds to the body of knowledge on the typical features of the grammatical subject in Finnish.