Minä, lotta, vaimo, äiti : Kerronnan variaatio ja toimijuus aktiivikertojan muistelukerronnassa
Hynninen, Anna-Maria (2017-02-25)
Minä, lotta, vaimo, äiti : Kerronnan variaatio ja toimijuus aktiivikertojan muistelukerronnassa
Hynninen, Anna-Maria
(25.02.2017)
Annales Universitatis Turkuensis C433 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6729-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6729-2
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Suomessa perinnearkistot ovat usean vuosikymmenen ajan keränneet kilpakeruin muisteluja ja elämänhistoriallisia kuvauksia. Keruuvastaajista löytyy ihmisiä, jotka kirjoittavat lähes joka keruuseen ja joiden identiteettiä kirjoittaminen määrittelee. Väitöskirjassa tutkitaan yhden aktiivikirjoittajan Toini Pelkosen (os. Vesikko, s. 1919 Vpl. Pyhäjärvi) pitkän aikavälin kattavaa muistelukerrontaa.
Tutkimuksen aineisto muodostuu Toinin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Museoviraston arkistoille kirjoittamista keruuvastuksista. Lisäksi aineistossa on muutamia Toinin lehtiin lähettämiä mielipidekirjoituksia, arkistojen ulkopuolisiin keruihin kirjoitettuja tekstejä, sekä Toinin ja tutkijan tapaamisissa syntynyttä suullista kerrontaa. Suullinen kerronta on kerätty tutkimuksessa kehitellyn affektiivisen haastelumetodin avulla, jolla tavoitellaan avointa ja spontaania vuoropuhelun prosessia. Haastelemisissa on noussut esille teemoja, joista Toini on vaiennut kirjoituksissaan.
Tutkimus sijoittuu folkloristiseen muistelukerronnan tutkimukseen ja kerronnan variaation tarkasteluun. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu sosiaalisen konstruktionismin ja siihen kytkeytyvien diskurssi-, performatiivisuus- ja positiointiteorioista.
Analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan, miten kertoja rakentaa naiseuttaan intersektionaalisesti suhteessa muihin sosiaalisen erottelun kategorioihin. Kysymystä lähestytään kerronnan kontekstualisoinnilla eli yksilöä ja kerrontaa ohjanneiden konventioiden ja kulttuurisen ympäristön kartoittamisella. Toinin kerronnassa naiseus kytkeytyy lapsuuteen, lottuuteen, vaimouteen ja äitiyteen. Kontekstualisointi nostaa esiin suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla tapahtuneita naiseuteen liittyviä kulttuurisia murroksia.
Toisessa osassa tarkastellaan Toinin repertuaarissa esiintyvien toistuvien avainkertomusten kerronnan variaatiota. Variaatio on yksi suullisen perinteen tunnusomaisimpia piirteitä ja kirjallista kerrontaa on pidetty suullista kerrontaa stabiilimpana. Tutkimus osoittaa, miten myös kirjoitettu muistelukerronta ja avainkertomukset varioivat tilannekohtaisesti. Avainkertomuksista hahmottuu neljä variaation tasoa: positioiden ja positiosuhteiden variaatio, kerronnan tyylin ja kerrontastrategioiden variaatio, kerronnan rakentumisen variaatio sekä kerronnan merkityksen variaatio.
Tutkimus tarjoaa kerronnan variaation tutkimuksen lisäksi uusia näkökulmia kertojan toimijuuden tarkasteluun. Tutkimus osoittaa, miten kertojan toimijuus löytyy sekä muistelukerronnan variaatiosta että vaikenemisesta eli siitä, mitä kulloinkin jätetään kertomatta. Vaikenemisen kautta kertojalla on esimerkiksi mahdollista uudelleen kehystää tai vahvistaa kerrottua informaatiota. Me, a Lotta, aWife, and a Mother. Variation and Agency in an Active Narrator’s Reminiscence Narration.
Finnish archives have collected reminiscences and autobiographical writings with the help of writing competitions for several decades. There are some people who reply to almost every competition and their identity is defined by writing. This dissertation investigates the long-term comprehensive narrative reminiscing of one such writer, Toini Pelkonen (née Vesikko), born in 1919 Vpl. Pyhäjärvi.
The research material consists of Toini´s writings to the folklore Archives of the Finnish Literature society (FLS) and to the Archives of the National Board of Antiquity. In addition, the research material consists of some opinion pieces written to magazines, some competition writings outside the archives and some oral narration gained from conversations between Toini and researcher. The oral material is a product of “affective chats” which means spontaneous conversations and the intuition which drives narration forward. These affective chats have revealed some topics which are not present in the context-bound writings.
The dissertation draws on the frameworks of folkloristics and narrative research. Social constructionism, discourse and positioning theory, and theory of performativity form the main theoretical approach of the research.
The analysis is divided into two parts. Firstly the research investigates how gender/femininity is constructed with intersections of other categories of identity. This is done by contextualizing the narration and examining the collective norms surrounding the narrator and her narration. Toini´s femininity is constructed with intersections of childhood, being a Lotta (a member of the Lotta Svärd Organization), wifehood and motherhood. The contextualizing highlights many of the core aspects of 20th-century social change and changes in women´s roles in Finland.
Secondly the research investigates the frequent key narratives in Toini´s repertoire and more specifically the variation of these narratives. Variation is usually associated with oral tradition and written narration is thought to be more stable. The analysis demonstrates that not only oral narration but also written narration and key narratives variate. The research reveals four types of variation: variation of subject positions, variation of narrative style, variation of narrative strategies and variation of meaning.
In addition to offering new perspectives on the study of variation, the dissertation provides also new perspectives to examining the agency of the narrator. It points out how agency can be found both from the variation of the narration and from the silence in the narration, in other words from what is left unsaid. Through this silence a narrator can re-describe or reframe narrated information.
Tutkimuksen aineisto muodostuu Toinin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Museoviraston arkistoille kirjoittamista keruuvastuksista. Lisäksi aineistossa on muutamia Toinin lehtiin lähettämiä mielipidekirjoituksia, arkistojen ulkopuolisiin keruihin kirjoitettuja tekstejä, sekä Toinin ja tutkijan tapaamisissa syntynyttä suullista kerrontaa. Suullinen kerronta on kerätty tutkimuksessa kehitellyn affektiivisen haastelumetodin avulla, jolla tavoitellaan avointa ja spontaania vuoropuhelun prosessia. Haastelemisissa on noussut esille teemoja, joista Toini on vaiennut kirjoituksissaan.
Tutkimus sijoittuu folkloristiseen muistelukerronnan tutkimukseen ja kerronnan variaation tarkasteluun. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu sosiaalisen konstruktionismin ja siihen kytkeytyvien diskurssi-, performatiivisuus- ja positiointiteorioista.
Analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan, miten kertoja rakentaa naiseuttaan intersektionaalisesti suhteessa muihin sosiaalisen erottelun kategorioihin. Kysymystä lähestytään kerronnan kontekstualisoinnilla eli yksilöä ja kerrontaa ohjanneiden konventioiden ja kulttuurisen ympäristön kartoittamisella. Toinin kerronnassa naiseus kytkeytyy lapsuuteen, lottuuteen, vaimouteen ja äitiyteen. Kontekstualisointi nostaa esiin suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla tapahtuneita naiseuteen liittyviä kulttuurisia murroksia.
Toisessa osassa tarkastellaan Toinin repertuaarissa esiintyvien toistuvien avainkertomusten kerronnan variaatiota. Variaatio on yksi suullisen perinteen tunnusomaisimpia piirteitä ja kirjallista kerrontaa on pidetty suullista kerrontaa stabiilimpana. Tutkimus osoittaa, miten myös kirjoitettu muistelukerronta ja avainkertomukset varioivat tilannekohtaisesti. Avainkertomuksista hahmottuu neljä variaation tasoa: positioiden ja positiosuhteiden variaatio, kerronnan tyylin ja kerrontastrategioiden variaatio, kerronnan rakentumisen variaatio sekä kerronnan merkityksen variaatio.
Tutkimus tarjoaa kerronnan variaation tutkimuksen lisäksi uusia näkökulmia kertojan toimijuuden tarkasteluun. Tutkimus osoittaa, miten kertojan toimijuus löytyy sekä muistelukerronnan variaatiosta että vaikenemisesta eli siitä, mitä kulloinkin jätetään kertomatta. Vaikenemisen kautta kertojalla on esimerkiksi mahdollista uudelleen kehystää tai vahvistaa kerrottua informaatiota.
Finnish archives have collected reminiscences and autobiographical writings with the help of writing competitions for several decades. There are some people who reply to almost every competition and their identity is defined by writing. This dissertation investigates the long-term comprehensive narrative reminiscing of one such writer, Toini Pelkonen (née Vesikko), born in 1919 Vpl. Pyhäjärvi.
The research material consists of Toini´s writings to the folklore Archives of the Finnish Literature society (FLS) and to the Archives of the National Board of Antiquity. In addition, the research material consists of some opinion pieces written to magazines, some competition writings outside the archives and some oral narration gained from conversations between Toini and researcher. The oral material is a product of “affective chats” which means spontaneous conversations and the intuition which drives narration forward. These affective chats have revealed some topics which are not present in the context-bound writings.
The dissertation draws on the frameworks of folkloristics and narrative research. Social constructionism, discourse and positioning theory, and theory of performativity form the main theoretical approach of the research.
The analysis is divided into two parts. Firstly the research investigates how gender/femininity is constructed with intersections of other categories of identity. This is done by contextualizing the narration and examining the collective norms surrounding the narrator and her narration. Toini´s femininity is constructed with intersections of childhood, being a Lotta (a member of the Lotta Svärd Organization), wifehood and motherhood. The contextualizing highlights many of the core aspects of 20th-century social change and changes in women´s roles in Finland.
Secondly the research investigates the frequent key narratives in Toini´s repertoire and more specifically the variation of these narratives. Variation is usually associated with oral tradition and written narration is thought to be more stable. The analysis demonstrates that not only oral narration but also written narration and key narratives variate. The research reveals four types of variation: variation of subject positions, variation of narrative style, variation of narrative strategies and variation of meaning.
In addition to offering new perspectives on the study of variation, the dissertation provides also new perspectives to examining the agency of the narrator. It points out how agency can be found both from the variation of the narration and from the silence in the narration, in other words from what is left unsaid. Through this silence a narrator can re-describe or reframe narrated information.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2869]