Real-Life Challenges of Stroke Prevention In Patients With Atrial Fibrillation :The Fibstroke Study
Palomäki, Antti (2017-04-21)
Real-Life Challenges of Stroke Prevention In Patients With Atrial Fibrillation :The Fibstroke Study
(21.04.2017)
Annales Universitatis Turkuensis D 1227 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6775-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6775-9
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Background: Oral anticoagulation (OAC) significantly reduces the risk of stroke and mortality in patients with atrial fibrillation (AF). The purpose of this dissertation was to analyze stroke patients with previously diagnosed AF and to identify the circumstances predisposing these patients to cerebral thromboembolism.
Methods: The FibStroke registry includes 4311 patients with previously diagnosed AF, who suffered 3252 ischemic strokes, 956 transient ischemic attacks and 794 intracranial bleeds during 2003-2012. The data were retrospectively collected from four hospitals in Finland.
Results: 1) Almost half (49.1%) of the ischemic strokes and transient ischemic attacks occurred in patients who were not using OAC. 2) In patients with paroxysmal AF, 6.4% of the strokes occurred after cardioversion of AF. Of these strokes, 78.2% occurred after cardioversion of acute AF, while 65.4% occurred to patients who were not using OAC. 3) Postoperative ischemic strokes accounted for 6.0% of all strokes in patients with AF. Previously used OAC was interrupted for 81.2% of the operations preceding ischemic stroke. Of the postoperative intracranial bleeds, LMWH bridging was used in 54.5% of the operations. 4) Mortality during the 30 days following a stroke was significantly lower in patients with paroxysmal AF compared to patients with chronic AF (10.2% vs 20.3%).
Conclusions: A significant proportion of the strokes in patients with AF occurred in patients who had not been using OAC or who had undergone cardioversion or operation during the previous 30 days. The type of AF (paroxysmal/chronic) may be a more important prognostic marker than previously thought. Tosielämän haasteet eteisvärinäpotilaiden aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyssä : Fibstroke-tutkimus
Tausta: Antikoagulaatihoito vähentää huomattavasti eteisvärinäpotilaiden aivoverenkiertohäiriöitä ja kuolleisuutta. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia aivoverenkiertohäiriöön sairastuneita eteisvärinäpotilaita, ja erityisesti niitä seikkoja, jotka altistivat nämä potilaat aivoverenkiertohäiriölle.
Menetelmät: FibStroke aineisto sisältää tiedot 4311 eteisvärinää sairastavasta potilaasta, joilla todettiin yhteensä 3252 aivoinfarktia, 956 ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä (TIA-kohtausta) ja 794 kallonsisäistä verenvuotoa vuosina 2003–2012. Aineisto kerättiin takautuvasti neljän suomalaisen sairaalan potilastietojärjestelmistä.
Tulokset: 1) Aivoinfarkteista ja TIA-kohtauksista 49,1 % ilmaantui potilaille, joilla ei ollut antikoagulaatiohoitoa käytössä. 2) Kohtauksellista eteisvärinää sairastavien potilaiden aivoinfarkteista 6,4 % ilmaantui 30 päivän kuluessa rytminsiirrosta. Näistä aivoinfarkteista 78,2 % ilmaantui akuutin eteisvärinän rytminsiirron jälkeen ja 65,4 %:lla potilaista ei ollut antikoagulaatiohoitoa ennen rytminsiirtoa. 3) Aivoinfarkteista 6,0 % ilmaantui potilaille, joille oli tehty toimenpide edeltävän 30 vuorokauden aikana. Aikaisemmin käytössä ollut antikoagulaatiohoito oli tauotettu 81,2 %:ssa aivoinfarktia edeltäneistä operaatioista. Potilailla, jotka saivat kallonsisäisen vuodon leikkauksen jälkeen, 54,5 %:lla oli käytetty varfariinihoidon tauotuksen aikana siltahoitona pienimolekylaarista hepariinia. 4) Kuolleisuus 30 päivän sisällä aivoinfarktin jälkeen oli huomattavasti matalampi kohtauksellista eteisvärinää kuin kroonista eteisvärinää sairastavilla potilailla (10,2 % vs. 20,3 %).
Päätelmät: Merkittävä osa eteisvärinää sairastavien potilaiden aivoverenkiertohäiriöistä ilmaantuu potilaille, joilla ei ole käytössä antikoagulaatiohoitoa, tai joilla on tehty viimeisen 30 vuorokauden aikana rytminsiirto tai toimenpide. Kohtauksellisen eteisvärinän ennustemerkitys saattaa olla suurempi kuin aikaisemmin on ajateltu.
Methods: The FibStroke registry includes 4311 patients with previously diagnosed AF, who suffered 3252 ischemic strokes, 956 transient ischemic attacks and 794 intracranial bleeds during 2003-2012. The data were retrospectively collected from four hospitals in Finland.
Results: 1) Almost half (49.1%) of the ischemic strokes and transient ischemic attacks occurred in patients who were not using OAC. 2) In patients with paroxysmal AF, 6.4% of the strokes occurred after cardioversion of AF. Of these strokes, 78.2% occurred after cardioversion of acute AF, while 65.4% occurred to patients who were not using OAC. 3) Postoperative ischemic strokes accounted for 6.0% of all strokes in patients with AF. Previously used OAC was interrupted for 81.2% of the operations preceding ischemic stroke. Of the postoperative intracranial bleeds, LMWH bridging was used in 54.5% of the operations. 4) Mortality during the 30 days following a stroke was significantly lower in patients with paroxysmal AF compared to patients with chronic AF (10.2% vs 20.3%).
Conclusions: A significant proportion of the strokes in patients with AF occurred in patients who had not been using OAC or who had undergone cardioversion or operation during the previous 30 days. The type of AF (paroxysmal/chronic) may be a more important prognostic marker than previously thought.
Tausta: Antikoagulaatihoito vähentää huomattavasti eteisvärinäpotilaiden aivoverenkiertohäiriöitä ja kuolleisuutta. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia aivoverenkiertohäiriöön sairastuneita eteisvärinäpotilaita, ja erityisesti niitä seikkoja, jotka altistivat nämä potilaat aivoverenkiertohäiriölle.
Menetelmät: FibStroke aineisto sisältää tiedot 4311 eteisvärinää sairastavasta potilaasta, joilla todettiin yhteensä 3252 aivoinfarktia, 956 ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä (TIA-kohtausta) ja 794 kallonsisäistä verenvuotoa vuosina 2003–2012. Aineisto kerättiin takautuvasti neljän suomalaisen sairaalan potilastietojärjestelmistä.
Tulokset: 1) Aivoinfarkteista ja TIA-kohtauksista 49,1 % ilmaantui potilaille, joilla ei ollut antikoagulaatiohoitoa käytössä. 2) Kohtauksellista eteisvärinää sairastavien potilaiden aivoinfarkteista 6,4 % ilmaantui 30 päivän kuluessa rytminsiirrosta. Näistä aivoinfarkteista 78,2 % ilmaantui akuutin eteisvärinän rytminsiirron jälkeen ja 65,4 %:lla potilaista ei ollut antikoagulaatiohoitoa ennen rytminsiirtoa. 3) Aivoinfarkteista 6,0 % ilmaantui potilaille, joille oli tehty toimenpide edeltävän 30 vuorokauden aikana. Aikaisemmin käytössä ollut antikoagulaatiohoito oli tauotettu 81,2 %:ssa aivoinfarktia edeltäneistä operaatioista. Potilailla, jotka saivat kallonsisäisen vuodon leikkauksen jälkeen, 54,5 %:lla oli käytetty varfariinihoidon tauotuksen aikana siltahoitona pienimolekylaarista hepariinia. 4) Kuolleisuus 30 päivän sisällä aivoinfarktin jälkeen oli huomattavasti matalampi kohtauksellista eteisvärinää kuin kroonista eteisvärinää sairastavilla potilailla (10,2 % vs. 20,3 %).
Päätelmät: Merkittävä osa eteisvärinää sairastavien potilaiden aivoverenkiertohäiriöistä ilmaantuu potilaille, joilla ei ole käytössä antikoagulaatiohoitoa, tai joilla on tehty viimeisen 30 vuorokauden aikana rytminsiirto tai toimenpide. Kohtauksellisen eteisvärinän ennustemerkitys saattaa olla suurempi kuin aikaisemmin on ajateltu.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2860]