The risk of school-age asthma after the first severe rhinovirus-induced wheezing
Lukkarinen, Minna (2017-05-05)
The risk of school-age asthma after the first severe rhinovirus-induced wheezing
(05.05.2017)
Annales Universitatis Turkuensis D 1280 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6795-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6795-7
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Background: The rhinovirus etiology of wheezing is an important risk factor for developing recurrent wheezing and asthma, especially in children with atopic predisposition. However, rhinovirus infection has not yet been included in the risk assessment of different asthma phenotypes at school-age.
Aims: To study 1) the impact of known risk factors and rhinovirus etiology of the first severe virus-induced wheezing episode for developing persistent asthma; 2) risk factors for developing atopic and non-atopic asthma at school-age; and 3) whether prednisolone treatment of the first wheezing episode may prevent development of asthma symptoms.
Methods: Risk factors for asthma symptoms were studied in a 7-year follow-up of Vinku study (n=111, median age 12 months at the first wheezing). Risk factors for atopic and non-atopic school-age asthma were studied in steroid-naive children jointly in Vinku and Vinku2 studies (n=127; 11 months, respectively). The preventive effect of prednisolone was assessed in two randomized trials; post hoc in Vinku study and prospectively in Vinku2 study.
Results: Early-onset food sensitization and rhinovirus etiology of the first wheezing episode predicted persistent asthma symptoms, and development of atopic asthma at school-age. Parental smoking and age <12 months predicted non-atopic asthma at school-age. The children with rhinovirus-induced first wheezing in the Vinku study, and those with high rhinoviral load in the Vinku2 study benefitted from prednisolone in terms of less persistent asthma symptoms.
Conclusions: Virus etiology and atopic status are worth assessing in wheezing children to recognize those with increased asthma risk. The separate risk factors of asthma phenotypes suggest different mechanisms underlying atopic and non-atopic asthma in children. This knowledge could provide a mean to identify children who would benefit from early anti-inflammatory treatment to prevent asthma. Kouluiän astmariski ensimmäisen rinoviruksen aiheuttaman uloshengitysvaikeuskohtauksen jälkeen
Tausta: Varhaisen uloshengitysvaikeuden rinovirusetiologia on toistuvien uloshengitysvaikeuskohtausten ja astman kehittymisen tärkeä riskitekijä etenkin varhain herkistyneillä lapsilla. Tietoa uloshengitysvaikeuden rinovirusetiologiasta ei ole vielä kuitenkaan hyödynnetty kouluiän astman eri fenotyyppien riskiarvioinnissa.
Tavoite: Tutkia, 1) tunnettujen riskitekijöiden ja ensimmäisen uloshengitysvaikeuskohtauksen rinovirusetiologian merkitystä pysyvien astmaoireiden kehittymisessä; 2) kouluiän allergisen ja ei-allergisen astman riskitekijöitä; sekä 3) vähentääkö ensimmäisen uloshengitysvaikeuskohtaukseen hoidoksi annettu prednisoloni astmaoireita.
Menetelmät: Astman riskitekijöitä tutkittiin Vinku-tutkimuksen seitsemän vuoden seurannassa (n=111, mediaani-ikä 12 kk tutkimuksen alussa). Kouluiän allergisen ja ei-allergisen astman riskitekijöitä tutkittiin steroidia saamattomilla lapsilla yhdistetysti Vinku- ja Vinku2-tutkimuksissa (n=127, mediaani-ikä 11 kk). Prednisolonin suojaavaa vaikutusta arvioitiin kahdessa randomoidussa tutkimuksessa; Vinku-tutkimuksessa post hoc ja Vinku2-tutkimuksessa prospektiivisesti.
Tulokset: Varhainen ruoka-aineherkistyminen ja ensimmäisen ulos-hengitysvaikeuden rinovirusetiologia ennustivat pysyviä astmaoireita ja kouluiän allergisen astman kehittymistä. Vanhempien tupakointi ja alkuvaiheessa <12 kuukauden ikä ennustivat kouluiän ei-allergista astmaa. Prednisoloni vähensi astmaoireita niillä lapsilla, joilla oli ensimmäisen uloshengitysvaikeuden yhteydessä rinovirus Vinku-tutkimuksessa ja korkea rinovirusmäärä Vinku2-tutkimuksessa.
Päätelmät: Herkistymisen ja virusetiologian tutkiminen on kannattavaa uloshengitysvaikeuskohtauksen yhteydessä, jotta tunnistetaan astmariskilapset. Lapsuusiän astmafenotyypeillä on todennäköisesti eri mekanismit, koska niillä on eri riskitekijät. Tämä tieto voisi edesauttaa myös niiden lasten tunnistamista, jotka hyötyisivät astman ehkäisystä varhaisella anti-inflammatorisella lääkkeellä.
Aims: To study 1) the impact of known risk factors and rhinovirus etiology of the first severe virus-induced wheezing episode for developing persistent asthma; 2) risk factors for developing atopic and non-atopic asthma at school-age; and 3) whether prednisolone treatment of the first wheezing episode may prevent development of asthma symptoms.
Methods: Risk factors for asthma symptoms were studied in a 7-year follow-up of Vinku study (n=111, median age 12 months at the first wheezing). Risk factors for atopic and non-atopic school-age asthma were studied in steroid-naive children jointly in Vinku and Vinku2 studies (n=127; 11 months, respectively). The preventive effect of prednisolone was assessed in two randomized trials; post hoc in Vinku study and prospectively in Vinku2 study.
Results: Early-onset food sensitization and rhinovirus etiology of the first wheezing episode predicted persistent asthma symptoms, and development of atopic asthma at school-age. Parental smoking and age <12 months predicted non-atopic asthma at school-age. The children with rhinovirus-induced first wheezing in the Vinku study, and those with high rhinoviral load in the Vinku2 study benefitted from prednisolone in terms of less persistent asthma symptoms.
Conclusions: Virus etiology and atopic status are worth assessing in wheezing children to recognize those with increased asthma risk. The separate risk factors of asthma phenotypes suggest different mechanisms underlying atopic and non-atopic asthma in children. This knowledge could provide a mean to identify children who would benefit from early anti-inflammatory treatment to prevent asthma.
Tausta: Varhaisen uloshengitysvaikeuden rinovirusetiologia on toistuvien uloshengitysvaikeuskohtausten ja astman kehittymisen tärkeä riskitekijä etenkin varhain herkistyneillä lapsilla. Tietoa uloshengitysvaikeuden rinovirusetiologiasta ei ole vielä kuitenkaan hyödynnetty kouluiän astman eri fenotyyppien riskiarvioinnissa.
Tavoite: Tutkia, 1) tunnettujen riskitekijöiden ja ensimmäisen uloshengitysvaikeuskohtauksen rinovirusetiologian merkitystä pysyvien astmaoireiden kehittymisessä; 2) kouluiän allergisen ja ei-allergisen astman riskitekijöitä; sekä 3) vähentääkö ensimmäisen uloshengitysvaikeuskohtaukseen hoidoksi annettu prednisoloni astmaoireita.
Menetelmät: Astman riskitekijöitä tutkittiin Vinku-tutkimuksen seitsemän vuoden seurannassa (n=111, mediaani-ikä 12 kk tutkimuksen alussa). Kouluiän allergisen ja ei-allergisen astman riskitekijöitä tutkittiin steroidia saamattomilla lapsilla yhdistetysti Vinku- ja Vinku2-tutkimuksissa (n=127, mediaani-ikä 11 kk). Prednisolonin suojaavaa vaikutusta arvioitiin kahdessa randomoidussa tutkimuksessa; Vinku-tutkimuksessa post hoc ja Vinku2-tutkimuksessa prospektiivisesti.
Tulokset: Varhainen ruoka-aineherkistyminen ja ensimmäisen ulos-hengitysvaikeuden rinovirusetiologia ennustivat pysyviä astmaoireita ja kouluiän allergisen astman kehittymistä. Vanhempien tupakointi ja alkuvaiheessa <12 kuukauden ikä ennustivat kouluiän ei-allergista astmaa. Prednisoloni vähensi astmaoireita niillä lapsilla, joilla oli ensimmäisen uloshengitysvaikeuden yhteydessä rinovirus Vinku-tutkimuksessa ja korkea rinovirusmäärä Vinku2-tutkimuksessa.
Päätelmät: Herkistymisen ja virusetiologian tutkiminen on kannattavaa uloshengitysvaikeuskohtauksen yhteydessä, jotta tunnistetaan astmariskilapset. Lapsuusiän astmafenotyypeillä on todennäköisesti eri mekanismit, koska niillä on eri riskitekijät. Tämä tieto voisi edesauttaa myös niiden lasten tunnistamista, jotka hyötyisivät astman ehkäisystä varhaisella anti-inflammatorisella lääkkeellä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2839]