Aspects of Coronary Revascularization - With Special Reference To Renal Impairment and Permanent Work Disability

Abstract

Coronary artery disease (CAD) is a common cause of morbidity in the Western world and remains one of the leading causes of mortality worldwide. Treatment of CAD aims at improving quality of life and prognosis. The cornerstone of the treatment relies on controlling modifiable risk factors—and thus disease progression—by focusing on lifestyle improvements and medications. Percutaneous coronary intervention (PCI) and coronary artery bypass grafting (CABG) are the treatment options in advanced stages of the disease. The differences between PCI and CABG have been widely investigated, but the choice of treatment modality is still uncertain in specific subgroups, such as young patients or those with renal impairment. In the current study, the differences between PCI and CABG were retrospectively investigated in special patient groups. Quality of life was assessed with questionnaires, and medical records were reviewed. Results showed that patients with severe chronic kidney disease may also benefit from surgical revascularization and should be viewed as candidates for CABG in indications similar to those with normal or only mildly impaired renal function. In young patients, the prevalence of repeated revascularization was fairly high despite the good overall survival and low rates of major cardiac events, suggesting a more aggressive disease in this patient group. Unexpectedly, young patients had a high prevalence of permanent work disability despite low incidences of heart failure, strokes, or myocardial infarction. This finding may be related to the underestimation of the remaining working capacity after major surgery. In all patient groups, deteriorating scores on health-related quality of life after CABG predict later adverse cardiovascular events after the procedure. The present study provides information on prognostic factors for the outcome and survival in special patient groups undergoing coronary revascularization. These findings may have an effect on the treatment strategy of these patients.

Sepelvaltimoverenkierron palauttaminen - näkökulmia eri potilasryhmistä

Sepelvaltimotauti on yleinen kansantauti länsimaissa ja se on edelleen yleisin kuolinsyy maailmassa. Tärkein hoitomuoto sepelvaltimotaudissa on muokattavissa olevien riskitekijöiden vaikutusten hallinta elintapamuutosten ja lääkityksen avulla. Edenneessä oireisessa taudissa pallolaajennus ja ohitusleikkaus ovat vakiintuneita hoitokäytäntöjä. Ohitusleikkauksen ja pallolaajennuksen hyötyjä on laajalti tutkittu, mutta selkeää käsitystä hoidon valinnasta ei ole syntynyt. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoitus oli tutkia toimenpiteiden eroja erityisryhmissä. Elämänlaatua mitattiin kyselytutkimuksen avulla ja sairaskertomustiedot kerättiin. Tutkimuksessa havaittiin, että toisin kuin aiemmin on ajateltu, myös vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat hyötyvät kirurgisesta toimenpiteestä. Nämä potilaat olisi hyvä nähdä kandidaatteina ohitusleikkaukselle vastaavin kriteerein kuin potilaat ilman munuaisten vajaatoimintaa. Nuorilla potilailla todettiin suhteellisen paljon uusintatoimenpiteitä pallolaajennuksen jälkeen siitä huolimatta, että potilasryhmän ennuste on hyvä ja merkittävien sydäntapahtumien määrä on alhainen. Tämä löydös viittaa siihen, että nuorilla potilailla sepelvaltimotauti saattaa olla aggressiivisesti etenevä entiteetti. Tutkimuksessa havaittiin, että nuorilla potilailla esiintyy paljon työkyvyttömyyseläkettä. Tämä voi osittain olla selitettävissä oireilevalla taudinkuvalla, mutta osasyynä voi olla myös potilaan työkyvyn aliarviointi. Kyselytutkimuksen perusteella todettiin, että laskevat pistemäärät elämänlaadun mittarissa ohitusleikkauksen jälkeen ennustavat sydäntapahtumia myöhemmässä vaiheessa kaikilla potilasryhmillä. Tämä tutkimus antaa tietoa ennusteellisista tekijöistä tiettyjen myöhäisvaikutusten osalta potilailla, joille tehdään sepelvaltimotaudin vuoksi kajoava hoito. Nykytutkimus antaa tietoa pallolaajennuksen ja ohitusleikkauksen valinnasta erityispotilailla ja sillä saattaa olla vaikutuksia hoidon valintaan kyseisissä potilasryhmissä.