Tulkinnallisen evaluaation perusteista ja sen sovellettavuudesta henkilöstökoulutuksen laadun arvioimiseen
Karjalainen, Eija (2017-09-12)
Tulkinnallisen evaluaation perusteista ja sen sovellettavuudesta henkilöstökoulutuksen laadun arvioimiseen
Karjalainen, Eija
(12.09.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Henkilöstökoulutuksen tulee olla monipuolista ja laadukasta pysyäkseen mukana työelämän nopeassa kehityksessä ja kilpailussa. Tämä vaatii yrityksiltä toimenpiteitä, jotka tukevat olemassa olevan henkilöstön osaamisen kehittämistä työyhteisön sen hetkisiä tarpeita vastaaviksi. Henkilöstökoulutuksen laadun arviointi on yksi koulutusta järjestävän organisaation tärkeimmistä seurannan kohteista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tulkinnallisen evaluaation sovelletuksien käyttöä henkilöstökoulutuksen sisällöllisen laadun ja kohdentavuuden parantamiseen ja kehittämiseen.
Tutkimuskohteena oli systemaattiseen henkilöstökoulutukseen osallistuneita taloudenhoidon tarkastajia vuonna 1984. Tutkimuksessa haastateltiin teemahaastattelumetodilla kokonaisuudessaan 20 henkilöä: kymmenen taloudenhoidon tarkastajaa ja heidän esimiehiään. Vanhan empiirisen aineistoni pohjalta olen arvioinnut tulkinnallisten menetelmien, ja lähinnä mielekkyysanalyysien ja -kartoittamisen mallien välityksellä henkilöstökoulutuksen laadun kehittämiskelpoisuutta.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena ja fenomenologisen tutkimussuuntauksen piirteitä mukailevana. Analyysimenetelminä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Tuloksia on edelleen analysoitu sisällönerittelyä käyttäen. Analyysien tendenssinä on ollut tuottaa kuvaus tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimuksen tuloksien merkittävyyttä on pohdittu nykypäivän näkökulmasta. Tutkimuksessa ilmenee, että soveltamalla merkitys- ja mielekkyysmalleja voidaan paremmin turvata henkilöstökoulutuksen opetussuunnitelman relevanssi eli merkityksellisyys koulutetuille. Kartoittamisen pohjalta löydettiin tekijöitä, jotka muun muassa olisivat mahdollistaneet kohdennetun koulutuksen lisäämisen ja koulutuksessa omaksutun tiedon siirtämisen työhön. Lisäksi ilmeni, että koulutusta olisi myös ajallisesti voinut huomattavasti lyhentää. Kartoittaminen olisi siis säästänyt organisaatioiden kustannuksia sekä ajallisesti että taloudellisesti.
Tutkimuskohteena oli systemaattiseen henkilöstökoulutukseen osallistuneita taloudenhoidon tarkastajia vuonna 1984. Tutkimuksessa haastateltiin teemahaastattelumetodilla kokonaisuudessaan 20 henkilöä: kymmenen taloudenhoidon tarkastajaa ja heidän esimiehiään. Vanhan empiirisen aineistoni pohjalta olen arvioinnut tulkinnallisten menetelmien, ja lähinnä mielekkyysanalyysien ja -kartoittamisen mallien välityksellä henkilöstökoulutuksen laadun kehittämiskelpoisuutta.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena ja fenomenologisen tutkimussuuntauksen piirteitä mukailevana. Analyysimenetelminä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Tuloksia on edelleen analysoitu sisällönerittelyä käyttäen. Analyysien tendenssinä on ollut tuottaa kuvaus tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimuksen tuloksien merkittävyyttä on pohdittu nykypäivän näkökulmasta. Tutkimuksessa ilmenee, että soveltamalla merkitys- ja mielekkyysmalleja voidaan paremmin turvata henkilöstökoulutuksen opetussuunnitelman relevanssi eli merkityksellisyys koulutetuille. Kartoittamisen pohjalta löydettiin tekijöitä, jotka muun muassa olisivat mahdollistaneet kohdennetun koulutuksen lisäämisen ja koulutuksessa omaksutun tiedon siirtämisen työhön. Lisäksi ilmeni, että koulutusta olisi myös ajallisesti voinut huomattavasti lyhentää. Kartoittaminen olisi siis säästänyt organisaatioiden kustannuksia sekä ajallisesti että taloudellisesti.