En tiennyt yhtään mitään itsestäni. Henkilöhahmon minuuden kiinnittymisen paikat Raija Siekkisen novellituotannossa
Hentilä, Tiina (2017-09-22)
En tiennyt yhtään mitään itsestäni. Henkilöhahmon minuuden kiinnittymisen paikat Raija Siekkisen novellituotannossa
(22.09.2017)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201709228702
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201709228702
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Raija Siekkisen novellituotannossa toistuvasti esiintyvää naishahmoa, jonka minuuden kiintopisteitä tutkin modernisaation murroksessa. Siekkisen tuotanto sijoituu neljälle vuosikymmenelle. Olen valinnut hänen kahdeksasta novellikokoelmasta käsitelvävikseni seuraavat kuusi novellikokoelmaa: Talven tulo (1978), Tuomitut (1982), Kuinka rakkaus syntyy ( 1991), Metallin maku (1992), Kaunis nimi (1996) sekä Kalliisti ostetut päivät (2003). Valitsemistani kokoelmista voi muodostaa kattavan kuvan henkilhahmon kehityksestä.
Minuus rakentuu aina jossain tilassa tai paikassa. Valitsemian tiloja ja paikkoja ovat mökki, koti ja lentokenttä. Tutkin sitä, miten ontologinen turvallisuudentunne näissä paikoissa rakentuu. Ontologinen turvallisuus kannattelee minuutta ja modernisaatio koettelee tätä perustaa. Henkilöhahmolla turvallisuudentunne rakentuu mökissä. Naisen avioliitto on toinen turvallisuuden tunnetta luova kiintopiste. Avioliitto on traditionaalinen rakenne, joka modernina instituutiona konstruoi naisen maailmaa. Postmoderni purkaa modernit rakenteet. Novellien nainen vanhenee ja hänen halunsa murtautua avioliiton hierarkisista valtarakenteista voimistuu mitä pidemmälle tuotannossa edetään. Samaan aikaan avioliitto mentaalisena rakenteena luo pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta. Tutkimukseni huomio kiinnittyy ambivalenttien sidosten purkamisen vaikeuteen ja sekä oman subjketiuden ja identiteetin haltuunottoon osana postmodernia projektia.
Tuotannon loppupuolella hahmo hylkää ontologista turvallisuuden tunnetta kannatelleet rakenteet. Viimeinen luku, lentokenttä, käsittelee sitä miten epävarmuuden valtaama nainen maailmaansa hallitsee. Turvallisuuden tunne palautuu lentokentällä tarkkailemalla rutiiniomaista toimintaa. Työni keskeinen havainto on, että abstraktien turvarakenteiden horjuessa mieli siirtyy konkreettiselle ja näin ollen askeettisemmalle tasolle pitääkseen minuuden koossa.
Minuus rakentuu aina jossain tilassa tai paikassa. Valitsemian tiloja ja paikkoja ovat mökki, koti ja lentokenttä. Tutkin sitä, miten ontologinen turvallisuudentunne näissä paikoissa rakentuu. Ontologinen turvallisuus kannattelee minuutta ja modernisaatio koettelee tätä perustaa. Henkilöhahmolla turvallisuudentunne rakentuu mökissä. Naisen avioliitto on toinen turvallisuuden tunnetta luova kiintopiste. Avioliitto on traditionaalinen rakenne, joka modernina instituutiona konstruoi naisen maailmaa. Postmoderni purkaa modernit rakenteet. Novellien nainen vanhenee ja hänen halunsa murtautua avioliiton hierarkisista valtarakenteista voimistuu mitä pidemmälle tuotannossa edetään. Samaan aikaan avioliitto mentaalisena rakenteena luo pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta. Tutkimukseni huomio kiinnittyy ambivalenttien sidosten purkamisen vaikeuteen ja sekä oman subjketiuden ja identiteetin haltuunottoon osana postmodernia projektia.
Tuotannon loppupuolella hahmo hylkää ontologista turvallisuuden tunnetta kannatelleet rakenteet. Viimeinen luku, lentokenttä, käsittelee sitä miten epävarmuuden valtaama nainen maailmaansa hallitsee. Turvallisuuden tunne palautuu lentokentällä tarkkailemalla rutiiniomaista toimintaa. Työni keskeinen havainto on, että abstraktien turvarakenteiden horjuessa mieli siirtyy konkreettiselle ja näin ollen askeettisemmalle tasolle pitääkseen minuuden koossa.