Muinaisjäännös ympäristön muutoksessa. Modernin alueidenkäytön vaikutuksia Pirkanmaan muinaisjäännöskantaan
Lähdesmäki, Ulla (2018-02-17)
Muinaisjäännös ympäristön muutoksessa. Modernin alueidenkäytön vaikutuksia Pirkanmaan muinaisjäännöskantaan
Lähdesmäki, Ulla
(17.02.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111565583
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111565583
Tiivistelmä
Asutushistoriallisesti rikkaassa Pirkanmaan maakunnassa alueidenkäyttö muuttaa ympäristöä usein siellä, missä muinaismuistolailla rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset sijaitsevat. Väitöskirja käsittelee maakunnassa vuosina 2000–2010 suojeltua muinaisjäännöskantaa, siihen kohdistuneita modernin alueidenkäytön haitallisia vaikutuksia ja haittojen taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimuksessa muodostetaan kokonaiskuva 150 vuoden kuluessa karttuneesta maakunnan muinaisjäännöskannasta. Tutkimusajanjaksona muinaisjäännösten määrän runsastumiseen ja levintään vaikutti etenkin vireä maankäyttö jäännösten määrän karttuessa lähes tuhannella kohteella.
Ympäristön muutoksen arkeologisessa tutkimuksessa analysoidaan muinaisjäännösten säilymistä ja alueidenkäytöstä johtuvia muutoksia suojeltuihin jäännöksiin sekä tunnistetaan modernista alueidenkäytöstä seuraavia haitallisia vaikutuksia jäännösten fyysisiin ja aineettomiin ominaisuuksiin. Tutkimuksessa tulkitaan muinaisjäännösten uhanalaisuuden ja vahingoittumisen ilmenemistä ja alueidenkäytön vaikutusten taustoja. Tutkimusaineistona ovat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Pirkanmaalla vireillä olleiden maa- ja vesialueiden hankkeiden suunnitelmat sekä kulttuuriympäristön suojelun alueellisen viranomaisen, Pirkanmaan maakuntamuseon, alueidenkäytön hankkeista antamat lausunnot. Hankkeita ja lausuntoja analysoidaan laadullisin tilastollisin menetelmin.
Haitat ilmenivät esimerkiksi muinaisjäännösten luvattomana kajoamisena. Alueidenkäyttö lisäsi paikoitellen jäännöksen vahingoittumisen riskiä ja se saattoi marginalisoida muinaisjäännöksen ympäristössään. Jäännöksen kertovuus ja arvokkaina pidetyt aineettomat ominaisuudet heikkenivät tai ne menetettiin. Maankäyttöön liittyneet arkeologiset kaivaukset ja kohteissa pysyvästi vallitseva maankäyttö aiheuttivat osaltaan haitallisia muutoksia. Haittojen syntymiseen vaikuttivat varsinkin informaatioon sekä suojelun ja alueidenkäytön toimijoiden käytäntöihin ja menettelytapoihin liittyneet tekijät. Tutkimuksen tulokset hyödyttävät maakuntaa kehitettäessä kulttuuriperinnön hallinnan tapoja ja vahvistettaessa arkeologisen kulttuuriperinnön merkitystä nyky-yhteiskunnassa sekä laajemminkin uudistettaessa arkeologisen perinnön lainsäädäntöä Suomessa. Archaeological Sites and Monuments in Changing Environment. The Impact of Modern Land Use on the Protected Archaeological Heritage in the Tampere Region, Finland
The Tampere Region (Pirkanmaa) is an administrative region in Finland with a long settlement history. The dissertation draws an overall picture of the region’s protected archaeological
sites and monuments in the first decade of the 21st century. The main focus is to analyze how modern land use practices influence protected archaeological sites and to interpret why and how environmental changes appear on the sites. The number of known archaeological sites is the result of archaeological survey and data collection during last 150 years. At the beginning of the 21st century the amount of protected archaeological sites increased significantly.
At the end of the decade the number of sites protected by Antiquities Act had increased by almost a thousand sites and monuments. The main cause was the large number of land use projects which consequently increased the number of archaeological surveys.
In the dissertation the preservation of archaeological sites and monuments is analyzed as well as alterations they face due to modern land use. The main research sources are various land use and building plans and related official supervising statements given by the regional heritage authority, Pirkanmaa Provincial Museum, in the first decade of the 21st century. The land use projects and statements are analyzed with qualitative statistical methods.
In some instances land use increased the risk for damage and marginalized archaeological heritage by diminishing the significance of a site. Sites’ heritage values and expressiveness declined or were lost completely. One example of the negative impact was illicit violations of archaeological sites. Archaeological excavations connected to land use projects and prevailing land use caused regular damage to protected sites. Negative impact was derived especially from information availability and usage but also from the practices of numerous land use actors. The research results can be applied regionally in the development of principles and practices for heritage management as well as nationwide in the renewal of Antiquities Act.
Ympäristön muutoksen arkeologisessa tutkimuksessa analysoidaan muinaisjäännösten säilymistä ja alueidenkäytöstä johtuvia muutoksia suojeltuihin jäännöksiin sekä tunnistetaan modernista alueidenkäytöstä seuraavia haitallisia vaikutuksia jäännösten fyysisiin ja aineettomiin ominaisuuksiin. Tutkimuksessa tulkitaan muinaisjäännösten uhanalaisuuden ja vahingoittumisen ilmenemistä ja alueidenkäytön vaikutusten taustoja. Tutkimusaineistona ovat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Pirkanmaalla vireillä olleiden maa- ja vesialueiden hankkeiden suunnitelmat sekä kulttuuriympäristön suojelun alueellisen viranomaisen, Pirkanmaan maakuntamuseon, alueidenkäytön hankkeista antamat lausunnot. Hankkeita ja lausuntoja analysoidaan laadullisin tilastollisin menetelmin.
Haitat ilmenivät esimerkiksi muinaisjäännösten luvattomana kajoamisena. Alueidenkäyttö lisäsi paikoitellen jäännöksen vahingoittumisen riskiä ja se saattoi marginalisoida muinaisjäännöksen ympäristössään. Jäännöksen kertovuus ja arvokkaina pidetyt aineettomat ominaisuudet heikkenivät tai ne menetettiin. Maankäyttöön liittyneet arkeologiset kaivaukset ja kohteissa pysyvästi vallitseva maankäyttö aiheuttivat osaltaan haitallisia muutoksia. Haittojen syntymiseen vaikuttivat varsinkin informaatioon sekä suojelun ja alueidenkäytön toimijoiden käytäntöihin ja menettelytapoihin liittyneet tekijät. Tutkimuksen tulokset hyödyttävät maakuntaa kehitettäessä kulttuuriperinnön hallinnan tapoja ja vahvistettaessa arkeologisen kulttuuriperinnön merkitystä nyky-yhteiskunnassa sekä laajemminkin uudistettaessa arkeologisen perinnön lainsäädäntöä Suomessa.
The Tampere Region (Pirkanmaa) is an administrative region in Finland with a long settlement history. The dissertation draws an overall picture of the region’s protected archaeological
sites and monuments in the first decade of the 21st century. The main focus is to analyze how modern land use practices influence protected archaeological sites and to interpret why and how environmental changes appear on the sites. The number of known archaeological sites is the result of archaeological survey and data collection during last 150 years. At the beginning of the 21st century the amount of protected archaeological sites increased significantly.
At the end of the decade the number of sites protected by Antiquities Act had increased by almost a thousand sites and monuments. The main cause was the large number of land use projects which consequently increased the number of archaeological surveys.
In the dissertation the preservation of archaeological sites and monuments is analyzed as well as alterations they face due to modern land use. The main research sources are various land use and building plans and related official supervising statements given by the regional heritage authority, Pirkanmaa Provincial Museum, in the first decade of the 21st century. The land use projects and statements are analyzed with qualitative statistical methods.
In some instances land use increased the risk for damage and marginalized archaeological heritage by diminishing the significance of a site. Sites’ heritage values and expressiveness declined or were lost completely. One example of the negative impact was illicit violations of archaeological sites. Archaeological excavations connected to land use projects and prevailing land use caused regular damage to protected sites. Negative impact was derived especially from information availability and usage but also from the practices of numerous land use actors. The research results can be applied regionally in the development of principles and practices for heritage management as well as nationwide in the renewal of Antiquities Act.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2594]