Role of symptoms in the diagnosis and management of acute otitis media in young children
Uitti, Johanna (2018-03-09)
Role of symptoms in the diagnosis and management of acute otitis media in young children
Uitti, Johanna
(09.03.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7129-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7129-9
Tiivistelmä
Acute symptoms are required for the diagnosis of acute otitis media (AOM) and they guide the management together with the laterality of AOM. However, symptoms are variable in young children and not diagnostic with AOM.
We investigated ear pain with parentally used pain scales, clinical characteristics of bilateral and unilateral AOM, symptoms and nasopharyngeal microbes and the need for follow-up of children with AOM initially managed without antimicrobials. We included children (6-35 months) with respiratory tract infection (RTI) whose parents suspected AOM.
In children with RTI, either with or without AOM, ear pain was assessed as moderate/severe in 80-90% with parentally used pain scales, compared with 56-65% with parental interview. In children with bilateral vs. unilateral AOM, fever occurred in 54% vs. 36% and moderate/severe bulging of tympanic membrane in 63% vs. 40%. In children with the suspicion of AOM, respiratory symptoms were associated with the nasopharyngeal colonization of Moraxella catarrhalis in the presence of viruses and fever was associated with respiratory viruses. Of the children with AOM initially managed without antimicrobials who had symptomatic improvement, the otoscopic signs worsened in 3%.
Majority of children with RTI suffer from moderate/severe ear pain or distress, when assessed by parents, regardless of AOM. Without pain scales, parents may underestimate children’s pain. Clinically, bilateral AOM is only slightly more severe illness than unilateral AOM. Symptoms are associated with nasopharyngeal microbes. For children with AOM who are initially managed without antimicrobials and who are symptomatically improving, close follow-up may be unnecessary. Oirekuvan rooli äkillisen välikorvatulehduksen diagnostiikassa ja hoidossa pienillä lapsilla
Äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosiin vaaditaan äkilliset infektioon viittaavat oireet. Oireet ja äkillisen välikorvatulehduksen tois- tai molemminpuolisuus vaikuttavat välikorvatulehduksen hoitoon. Oireet ovat kuitenkin vaihtelevia pienillä lapsilla ja yksikään oireista ei ole diagnostinen äkilliselle välikorvatulehdukselle.
Tutkimme korvakipua vanhempien käyttämillä kipumittareilla, tois- ja molemminpuolisen välikorvatulehduksen kliinisiä piirteitä, oireita ja nenänielun mikrobeita, sekä seurantakäynnin tarvetta 2-3 päivän kuluttua äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosista niillä lapsilla, joita seurataan ilman mikrobilääkehoitoa. Tutkimukseen otettiin mukaan 6-35 kuukauden ikäisiä lapsia, joilla oli hengitystieinfektio ja joilla vanhemmat epäilivät äkillistä välikorvatulehdusta.
Hengitystieinfektiota sairastavilla lapsilla, joilla joko oli tai ei ollut äkillistä välikorvatulehdusta, vanhemmat arvioivat kipumittareita käyttäessään korvakivun kohtalaiseksi/vaikeaksi 80-90%:lla. Kun vanhempia haastateltiin, vastaava luku oli 56-65%. Molemminpuolista välikorvatulehdusta ja toispuolista välikorvatulehdusta sairastavilla lapsilla oli kuumetta 54%:lla ja 36%:lla ja tärykalvon kohtalaista tai merkittävää pullotusta 63%:lla ja 40%:lla. Lapsilla, joilla epäiltiin äkillistä välikorvatulehdusta, flunssaoireet olivat yhteydessä nenänielun Moraxella catarrhalisbakteerikantajuuteen virusten ohella ja kuumeella oli yhteys hengitystieviruksiin. Äkillistä välikorvatulehdusta sairastavilla lapsilla, joita seurattiin ilman mikrobilääkehoitoa ja joiden yleisvointi parani, korvatulehduslöydökset pahenivat 3%:lla.
Valtaosa hengitystieinfektiota sairastavista lapsista kärsii vanhempien arvion mukaan kohtalaisesta tai vaikeasta korvakivusta tai tuskaisuudesta, riippumatta siitä, onko lapsella äkillistä välikorvatulehdusta vai ei. Ilman kipumittareita vanhemmat saattavat aliarvioivat lastensa kipua. Molemminpuolinen välikorvatulehdus on kliinisesti vain lievästi vaikeampi kuin toispuolinen välikorvatulehdus. Oireet ovat yhteydessä nenänielun mikrobeihin. Lapset, joiden äkillistä välikorvatulehdusta seurataan ilman mikrobilääkehoitoa ja joiden yleisvointi on paranemassa, eivät välttämättä tarvitse seurantakäyntiä 2-3 päivän kuluttua diagnoosista.
We investigated ear pain with parentally used pain scales, clinical characteristics of bilateral and unilateral AOM, symptoms and nasopharyngeal microbes and the need for follow-up of children with AOM initially managed without antimicrobials. We included children (6-35 months) with respiratory tract infection (RTI) whose parents suspected AOM.
In children with RTI, either with or without AOM, ear pain was assessed as moderate/severe in 80-90% with parentally used pain scales, compared with 56-65% with parental interview. In children with bilateral vs. unilateral AOM, fever occurred in 54% vs. 36% and moderate/severe bulging of tympanic membrane in 63% vs. 40%. In children with the suspicion of AOM, respiratory symptoms were associated with the nasopharyngeal colonization of Moraxella catarrhalis in the presence of viruses and fever was associated with respiratory viruses. Of the children with AOM initially managed without antimicrobials who had symptomatic improvement, the otoscopic signs worsened in 3%.
Majority of children with RTI suffer from moderate/severe ear pain or distress, when assessed by parents, regardless of AOM. Without pain scales, parents may underestimate children’s pain. Clinically, bilateral AOM is only slightly more severe illness than unilateral AOM. Symptoms are associated with nasopharyngeal microbes. For children with AOM who are initially managed without antimicrobials and who are symptomatically improving, close follow-up may be unnecessary.
Äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosiin vaaditaan äkilliset infektioon viittaavat oireet. Oireet ja äkillisen välikorvatulehduksen tois- tai molemminpuolisuus vaikuttavat välikorvatulehduksen hoitoon. Oireet ovat kuitenkin vaihtelevia pienillä lapsilla ja yksikään oireista ei ole diagnostinen äkilliselle välikorvatulehdukselle.
Tutkimme korvakipua vanhempien käyttämillä kipumittareilla, tois- ja molemminpuolisen välikorvatulehduksen kliinisiä piirteitä, oireita ja nenänielun mikrobeita, sekä seurantakäynnin tarvetta 2-3 päivän kuluttua äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosista niillä lapsilla, joita seurataan ilman mikrobilääkehoitoa. Tutkimukseen otettiin mukaan 6-35 kuukauden ikäisiä lapsia, joilla oli hengitystieinfektio ja joilla vanhemmat epäilivät äkillistä välikorvatulehdusta.
Hengitystieinfektiota sairastavilla lapsilla, joilla joko oli tai ei ollut äkillistä välikorvatulehdusta, vanhemmat arvioivat kipumittareita käyttäessään korvakivun kohtalaiseksi/vaikeaksi 80-90%:lla. Kun vanhempia haastateltiin, vastaava luku oli 56-65%. Molemminpuolista välikorvatulehdusta ja toispuolista välikorvatulehdusta sairastavilla lapsilla oli kuumetta 54%:lla ja 36%:lla ja tärykalvon kohtalaista tai merkittävää pullotusta 63%:lla ja 40%:lla. Lapsilla, joilla epäiltiin äkillistä välikorvatulehdusta, flunssaoireet olivat yhteydessä nenänielun Moraxella catarrhalisbakteerikantajuuteen virusten ohella ja kuumeella oli yhteys hengitystieviruksiin. Äkillistä välikorvatulehdusta sairastavilla lapsilla, joita seurattiin ilman mikrobilääkehoitoa ja joiden yleisvointi parani, korvatulehduslöydökset pahenivat 3%:lla.
Valtaosa hengitystieinfektiota sairastavista lapsista kärsii vanhempien arvion mukaan kohtalaisesta tai vaikeasta korvakivusta tai tuskaisuudesta, riippumatta siitä, onko lapsella äkillistä välikorvatulehdusta vai ei. Ilman kipumittareita vanhemmat saattavat aliarvioivat lastensa kipua. Molemminpuolinen välikorvatulehdus on kliinisesti vain lievästi vaikeampi kuin toispuolinen välikorvatulehdus. Oireet ovat yhteydessä nenänielun mikrobeihin. Lapset, joiden äkillistä välikorvatulehdusta seurataan ilman mikrobilääkehoitoa ja joiden yleisvointi on paranemassa, eivät välttämättä tarvitse seurantakäyntiä 2-3 päivän kuluttua diagnoosista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2869]