Assessment and promotion of physical activity in children - with special reference to children diagnosed with cancer
Hamari, Lotta (2018-04-06)
Assessment and promotion of physical activity in children - with special reference to children diagnosed with cancer
Hamari, Lotta
(06.04.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7154-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7154-1
Tiivistelmä
The aim of this study was to explore how to assess and support physical activity of children diagnosed with cancer, and to describe the physical activity levels in children diagnosed with cancer compared to healthy children.
Healthy children’s physical activity was explored with a longitudinal cohort study (study I). The proportion of those who spent less than 1 hour in leisure-time physical activities weekly was 17% at the age of 10-years, 12% at the age of 12-years, and 38% at the age of 15 (n=571). Self-perceived physical competence was positively associated with physical activity (p<0.05), and the association was strengthened with age.
At study II FitbitOne® step counts were compared to ActiGraph with an experimental design in 9-to-10-year old children (n=34). Positive correlations were consistent, r=0.94, but FitbitOne® overestimated the step counts significantly when compared to ActiGraph.
At study III, effectiveness of active video games was studied with randomised controlled trial in 3-to-16-year old children diagnosed with cancer (n=36). The intervention was not effective in physical activity (p=0.63), or motor performance (p=0.77), nor in reducing fatigue (p=1.00). Small sample size and large standard deviations may have hidden the effective results. Physical activity did not differ either by diagnosis or gender. The difference between younger children (aged 3– 8) and older children (aged 9–16) was significant for step counts (p=0.028) and physical activity min/day (p=0.042).
At study IV the physical activity levels (p=0.56) or self-perceived physical competence (p=0.78) did not differ between children diagnosed with cancer and healthy children (data from studies I and III). The promotion of physical activity both in healthy children and in children diagnosed with cancer is warranted. Lasten fyysisen aktiivisuuden arviointi ja edistäminen – erityisenä kohderyhmänä syöpää sairastavat lapset
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten syöpää sairastavien lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan arvioida ja tukea. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia syöpää sairastavien lasten fyysisen aktiivisuuden määrää ja verrata sitä terveiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrään.
Terveiden lasten fyysistä aktiivisuutta arvioitiin pitkittäis-kohorttitutkimuksella (osatutkimus I). Tutkimukseen osallistuneista lapsista (n=571) liikkui vapaa-aikanaan alle tunnin viikossa 10-vuotiaina 17%, 12-vuotiaina 12% ja 15-vuotiaina 38%. Lasten kokema fyysinen pätevyys oli yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään kaikissa ikäpisteissä (p<0.05) ja yhteys vahvistui iän myötä.
Toisessa osatutkimuksessa FitbitOne® kiihtyvyysmittarin askelmääriä verrattiin ActiGraph kiihtyvyysmittarin antamiin askelmääriin kokeellisella asetelmalla 9–10-vuotiailla lapsilla (n=34). Laitteiden antamat askelmäärät korreloivat keskenään (r=0.94) mutta FitbitOne® yliarvioi askelmäärän verrattuna ActiGraphiin.
Tutkimuksen kolmannessa osatutkimuksessa aktivoivien videopelien vaikutuksia tutkittiin 3–16-vuotiailla syöpää sairastavilla lapsilla (n=36) satunnaistetussa ja kontrolloidussa asetelmassa. Interventiolla ei ollut vaikutusta syöpää sairastavien lasten fyysiseen aktiivisuuteen (p=0.63), motoriseen suoriutumiseen (p=0.77) tai itsearvioituun uupumukseen (p=1.00). Diagnoosi tai sukupuoli eivät olleet yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään. Kuitenkin 3–8-vuotiaat liikkuivat enemmän kuin 9–16-vuotiaat (askelmäärä p=0.028 ja aktiivinen aika min/päivä p=0.042).
Neljännessä osatutkimuksessa syöpää sairastavien lasten ja terveiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrää ja koettua fyysistä pätevyyttä verrattiin keskenään (aineistot osatutkimuksista I ja III). Fyysisen aktiivisuuden määrä (p=0.56) tai koetun fyysisen pätevyyden arvot (p=0.78) eivät eronneet syöpää sairastavien lasten ja terveiden lasten välillä. Sekä terveiden lasten että syöpää sairastavien lasten fyysisen aktiivisuuden edistäminen on perusteltua.
Healthy children’s physical activity was explored with a longitudinal cohort study (study I). The proportion of those who spent less than 1 hour in leisure-time physical activities weekly was 17% at the age of 10-years, 12% at the age of 12-years, and 38% at the age of 15 (n=571). Self-perceived physical competence was positively associated with physical activity (p<0.05), and the association was strengthened with age.
At study II FitbitOne® step counts were compared to ActiGraph with an experimental design in 9-to-10-year old children (n=34). Positive correlations were consistent, r=0.94, but FitbitOne® overestimated the step counts significantly when compared to ActiGraph.
At study III, effectiveness of active video games was studied with randomised controlled trial in 3-to-16-year old children diagnosed with cancer (n=36). The intervention was not effective in physical activity (p=0.63), or motor performance (p=0.77), nor in reducing fatigue (p=1.00). Small sample size and large standard deviations may have hidden the effective results. Physical activity did not differ either by diagnosis or gender. The difference between younger children (aged 3– 8) and older children (aged 9–16) was significant for step counts (p=0.028) and physical activity min/day (p=0.042).
At study IV the physical activity levels (p=0.56) or self-perceived physical competence (p=0.78) did not differ between children diagnosed with cancer and healthy children (data from studies I and III). The promotion of physical activity both in healthy children and in children diagnosed with cancer is warranted.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten syöpää sairastavien lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan arvioida ja tukea. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia syöpää sairastavien lasten fyysisen aktiivisuuden määrää ja verrata sitä terveiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrään.
Terveiden lasten fyysistä aktiivisuutta arvioitiin pitkittäis-kohorttitutkimuksella (osatutkimus I). Tutkimukseen osallistuneista lapsista (n=571) liikkui vapaa-aikanaan alle tunnin viikossa 10-vuotiaina 17%, 12-vuotiaina 12% ja 15-vuotiaina 38%. Lasten kokema fyysinen pätevyys oli yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään kaikissa ikäpisteissä (p<0.05) ja yhteys vahvistui iän myötä.
Toisessa osatutkimuksessa FitbitOne® kiihtyvyysmittarin askelmääriä verrattiin ActiGraph kiihtyvyysmittarin antamiin askelmääriin kokeellisella asetelmalla 9–10-vuotiailla lapsilla (n=34). Laitteiden antamat askelmäärät korreloivat keskenään (r=0.94) mutta FitbitOne® yliarvioi askelmäärän verrattuna ActiGraphiin.
Tutkimuksen kolmannessa osatutkimuksessa aktivoivien videopelien vaikutuksia tutkittiin 3–16-vuotiailla syöpää sairastavilla lapsilla (n=36) satunnaistetussa ja kontrolloidussa asetelmassa. Interventiolla ei ollut vaikutusta syöpää sairastavien lasten fyysiseen aktiivisuuteen (p=0.63), motoriseen suoriutumiseen (p=0.77) tai itsearvioituun uupumukseen (p=1.00). Diagnoosi tai sukupuoli eivät olleet yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään. Kuitenkin 3–8-vuotiaat liikkuivat enemmän kuin 9–16-vuotiaat (askelmäärä p=0.028 ja aktiivinen aika min/päivä p=0.042).
Neljännessä osatutkimuksessa syöpää sairastavien lasten ja terveiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrää ja koettua fyysistä pätevyyttä verrattiin keskenään (aineistot osatutkimuksista I ja III). Fyysisen aktiivisuuden määrä (p=0.56) tai koetun fyysisen pätevyyden arvot (p=0.78) eivät eronneet syöpää sairastavien lasten ja terveiden lasten välillä. Sekä terveiden lasten että syöpää sairastavien lasten fyysisen aktiivisuuden edistäminen on perusteltua.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2864]