Yksinhuoltajadiskurssit lehtikirjoittelussa vuosina 1993-1994 ja 2015-2017
Sivula, Riina (2018-04-04)
Yksinhuoltajadiskurssit lehtikirjoittelussa vuosina 1993-1994 ja 2015-2017
(04.04.2018)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804046330
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804046330
Tiivistelmä
Pro gradu- tutkielmassani tutkin yksinhuoltajadiskursseja Helsingin Sanomien kirjoituksissa vuosina 1993–1994 ja 2015-2017. Diskurssien analyysillä on tarkoitus edelleen selvittää, kuinka suomalaiset suhtautuvat yksinhuoltajiin ja yksinhuoltajuuteen, sillä laadullista tutkimusta edellä mainitusta suhtautumisesta on tehty Suomessa hyvin niukasti, jos lainkaan.
Tutkimuksen teoreettinen perusta on perhetutkimuksessa sekä perhepolitiikassa. Tutkimukseni teoriaosuudessa lähden liikkeelle perheen määrittelystä sekä perheen ja perheideologian muutoksista eri aikoina. Perhemuodoista erityiseen tarkasteluun nousee yksinhuoltajuus, jota tarkastellaan suomalaisena ilmiönä sekä tilastojen valossa, että aiemman tutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi suomalaisia perhemuotoja tarkastellaan tarkemmin yhteiskunnallisessa viitekehyksessä sekä perhepolitiikan kontekstissa.
Tutkimuksessa selvitetään, millaisia yksinhuoltajadiskursseja Helsingin Sanomien lehtikirjoituksista on löydettävissä eri tarkasteluajanjaksoina. Vuosien 1993-1994 tarkasteluun valikoitui lopulta 33 uutista ja vuosien 2015-2017 tarkasteluun 16. Analyysivaiheessa uutiset jakautuivat viiteen teemaan eli diskurssiin, joista vain talous ja etuudet-teema ilmeni selvästi molempina tarkasteluajankohtina. Muita teemoja olivat yksinhuoltajan pärjääminen, huoltoristiriidat, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä ennakko-oletuksen ja asenteet.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lehtikirjoittelulla luodaan hyvin polarisoitunut kuva yksinhuoltajuudesta ja yksinhuoltajista. Toisaalta yksinhuoltajat mielletään yhteiskunnan marginaaliin muun muassa taloudellisen niukkuuden ja muutenkin heikkojen resurssien vuoksi, toisaalta yksinhuoltajat mielletään arjen sankareiksi. Myös sillä, kuka puhuu, vaikuttaa olevan merkitystä yksinhuoltajuuden merkityksellistämisessä. Aiemmissa tutkimuksissa esiintyneet jyrkät asenteet yksinhuoltajia kohtaan vaikuttavat olevan sidoksissa perheiden väliseen resurssiajatteluun vanhemmuusajattelun sijasta.
Tutkimuksen teoreettinen perusta on perhetutkimuksessa sekä perhepolitiikassa. Tutkimukseni teoriaosuudessa lähden liikkeelle perheen määrittelystä sekä perheen ja perheideologian muutoksista eri aikoina. Perhemuodoista erityiseen tarkasteluun nousee yksinhuoltajuus, jota tarkastellaan suomalaisena ilmiönä sekä tilastojen valossa, että aiemman tutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi suomalaisia perhemuotoja tarkastellaan tarkemmin yhteiskunnallisessa viitekehyksessä sekä perhepolitiikan kontekstissa.
Tutkimuksessa selvitetään, millaisia yksinhuoltajadiskursseja Helsingin Sanomien lehtikirjoituksista on löydettävissä eri tarkasteluajanjaksoina. Vuosien 1993-1994 tarkasteluun valikoitui lopulta 33 uutista ja vuosien 2015-2017 tarkasteluun 16. Analyysivaiheessa uutiset jakautuivat viiteen teemaan eli diskurssiin, joista vain talous ja etuudet-teema ilmeni selvästi molempina tarkasteluajankohtina. Muita teemoja olivat yksinhuoltajan pärjääminen, huoltoristiriidat, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä ennakko-oletuksen ja asenteet.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lehtikirjoittelulla luodaan hyvin polarisoitunut kuva yksinhuoltajuudesta ja yksinhuoltajista. Toisaalta yksinhuoltajat mielletään yhteiskunnan marginaaliin muun muassa taloudellisen niukkuuden ja muutenkin heikkojen resurssien vuoksi, toisaalta yksinhuoltajat mielletään arjen sankareiksi. Myös sillä, kuka puhuu, vaikuttaa olevan merkitystä yksinhuoltajuuden merkityksellistämisessä. Aiemmissa tutkimuksissa esiintyneet jyrkät asenteet yksinhuoltajia kohtaan vaikuttavat olevan sidoksissa perheiden väliseen resurssiajatteluun vanhemmuusajattelun sijasta.