PAPP-A as a prognostic marker in suspected acute coronary syndromes
Lund, Juha (2018-05-11)
PAPP-A as a prognostic marker in suspected acute coronary syndromes
Lund, Juha
(11.05.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7226-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7226-5
Tiivistelmä
The major initial mechanism of acute coronary syndrome (ACS) is the rupture of the atherosclerotic coronary artery plaque. Clinical signs, electrocardiogram and cardiac troponins, as markers of myocardial ischemia or damage, give an accurate diagnosis, prognostic information and guidance for optimal treatment choices. The useful marker of unstable plaque or the early stage plaque rupture is still missing.
The primary purpose of this study was to assess the usefulness of pregnancy associated plasma protein A (PAPP-A) and its different forms abundantly expressed in unstable but not in stable atherosclerotic plaque as a prognostic marker in patients presenting with suspected ACS.
The basic study population comprised 541 consecutive patients who were admitted to the emergency department for symptoms consistent with ACS. Mortality data and data on other cardiac adverse events of nonfatal myocardial infarction, revascularization or hospitalization due to unstable angina, worsening heart failure or stroke, were collected during the 12 months follow up. The blood samples for PAPP-A and other measurements were obtained at admission, 12 h, 24 h and in patients representing with ST-elevation myocardial infarction (STEMI) also at 48 h. The PAPP-A analyses were performed by measuring the total fraction of PAPP-A (totalPAPP-A) in studies I (n=136) and II (n=62). After observing that the elevated PAPP-A concentration in ACS was almost entirely due to the free fraction of PAPP-A (freePAPP-A), a comparison of prognostic performance was done between freePAPP-A and totalPAPP-A measurements (study III, n=267).
The early elevation (< 24h) of circulating totalPAPP-A in patients who remained cardiac troponin I negative and highly elevated (>10 mIU/L) totalPAPP-A already at admission in patients with STEMI were predictive of higher risk of death or cardiac adverse events. In patients with STEMI the concentration of totalPAPP-A elevated early during the first hours of attack and normalized rapidly. The variability of totalPAPP-A kinetics at 48 hours reflects the success of reperfusion of the culprit artery. FreePAPP-A showed superiority as a prognostic marker compared to totalPAPP-A, giving independent and additive prognostic information when measured at the time of admission in patients hospitalized for non-ST-elevation ACS.
This study provides evidence of the prognostic performance of PAPP-A, a potential plaque instability marker, in patients representing with ACS. FreePAPP-A is the most prominent form in the circulation during ACS, and its prognostic performance is superior compared to totalPAPP-A. PAPP-A epäillyn akuutin sepelvaltimotautikohtauksen ennustemerkkiaineena
Sepelvaltimoplakin repeäminen on tavallisin akuuttiin sepelvaltimotautikohtaukseen johtava mekanismi. Potilaan oireet, sydänfilmi ja sydänlihakselle spesifisen troponiinin lisääntynyt veripitoisuus ilmentävät sydänlihassolujen hapenpuutetta ja solutuhoa ja tarjoavat täsmällisen diagnoosin, ennustearvion sekä ohjaavat hoitovalintoja. Merkkiaine, jolla voitaisiin jo edeltävästi ennustaa epävakaan sepelvaltimoplakin repeämistä, ei toistaiseksi ole kliinisessä käytössä.
PAPP-A on proteiini, jonka on todettu ilmentyvän epävakaassa mutta ei niinkään vakaassa sepelvaltimoplakissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää PAPP-A:n ja sen eri ilmenemismuotojen veripitoisuutta ja sen merkitystä arvioitaessa potilaan kuoleman ja uusintatapahtumien riskiä akuutin sepelvaltimotautikohtauksen eri alamuodoissa.
Tutkimusaineisto koostui 541 peräkkäisestä, epäillyn akuutin sepelvaltimotautikohtauksen takia ensiapuun hakeutuneesta potilaasta. PAPP-A:n veripitoisuus määritettiin tulovaiheessa, 12 ja 24 tunnin sekä ST-nousuinfarktipotilailla myös 48 tunnin kohdalla. Tiedot kuolleisuudesta, sairastetuista sydäninfarkteista, suoritetuista sydäntoimenpiteistä sekä sairaalahoidoista sydämen vajaatoiminnan, epävakaan rintakivun tai aivoinfarktin vuoksi kerättiin 12 kuukauden seuranta-aikana. Osatyössä I (n=136) määritettiin veren kokonais-PAPP-A:n pitoisuus potilailla, joilla ei todettu veren troponiinipitoisuuden lisääntymistä sekä osatyössä II (n=62) potilailla, joilla todettiin akuutti ST-nousuinfarkti. Havaittuamme, että akuutissa sepelvaltimotapahtumassa PAPP-A:n veripitoisuuden nousu johtui lähes täysin PAPP-A:n vapaan muodon lisääntymisestä, vertasimme osatyössä III (n=267) vapaan ja kokonais-PAPP-A:n ennustearvoa toisiinsa.
Totesimme, että varhainen (<24t) kokonais-PAPP-A:n pitoisuuden lisääntyminen troponiini negatiivisilla potilailla sekä jo tulovaiheessa huomattavasti (>10 mIU/L) lisääntynyt kokonais-PAPP-A:n pitoisuus ST-nousuinfarktipotilailla ennustivat korkeampaa kuoleman sekä uusinta sydäntapahtuman riskiä. Kokonais-PAPP-A:n veripitoisuus lisääntyi ST-nousuinfarktin yhteydessä ensimmäisten tuntien aikana ja väheni tämän jälkeen nopeasti ja pitoisuus 48 tunnin kohdalla korreloi infarktisuonen aukeamiseen. Tulovaiheessa määritetty vapaan PAPP-A:n veripitoisuus osoittautui kokonais-PAPP-A:ta paremmaksi merkkiaineeksi ennustamaan kuolemaa ja sydäntapahtumia potilailla, joilla todettiin akuutti sydäntapahtuma ilman ST-nousua.
Yhteenvetona voidaan todeta, että akuutin sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä todettava PAPP-A:n lisääntynyt veripitoisuus, potentiaalisena epästabiilin plakin merkkiaineena, liittyy korkeampaan kuolleisuuteen sekä uusinta sydäntapahtuman riskiin. Vapaa PAPP-A:n pitoisuus, selittäen valtaosan veripitoisuuden noususta akuutissa sepelvaltimotapahtumassa, osoittautui kokonais-PAPP-A:n määritystä paremmaksi ennustemerkkiaineeksi.
The primary purpose of this study was to assess the usefulness of pregnancy associated plasma protein A (PAPP-A) and its different forms abundantly expressed in unstable but not in stable atherosclerotic plaque as a prognostic marker in patients presenting with suspected ACS.
The basic study population comprised 541 consecutive patients who were admitted to the emergency department for symptoms consistent with ACS. Mortality data and data on other cardiac adverse events of nonfatal myocardial infarction, revascularization or hospitalization due to unstable angina, worsening heart failure or stroke, were collected during the 12 months follow up. The blood samples for PAPP-A and other measurements were obtained at admission, 12 h, 24 h and in patients representing with ST-elevation myocardial infarction (STEMI) also at 48 h. The PAPP-A analyses were performed by measuring the total fraction of PAPP-A (totalPAPP-A) in studies I (n=136) and II (n=62). After observing that the elevated PAPP-A concentration in ACS was almost entirely due to the free fraction of PAPP-A (freePAPP-A), a comparison of prognostic performance was done between freePAPP-A and totalPAPP-A measurements (study III, n=267).
The early elevation (< 24h) of circulating totalPAPP-A in patients who remained cardiac troponin I negative and highly elevated (>10 mIU/L) totalPAPP-A already at admission in patients with STEMI were predictive of higher risk of death or cardiac adverse events. In patients with STEMI the concentration of totalPAPP-A elevated early during the first hours of attack and normalized rapidly. The variability of totalPAPP-A kinetics at 48 hours reflects the success of reperfusion of the culprit artery. FreePAPP-A showed superiority as a prognostic marker compared to totalPAPP-A, giving independent and additive prognostic information when measured at the time of admission in patients hospitalized for non-ST-elevation ACS.
This study provides evidence of the prognostic performance of PAPP-A, a potential plaque instability marker, in patients representing with ACS. FreePAPP-A is the most prominent form in the circulation during ACS, and its prognostic performance is superior compared to totalPAPP-A.
Sepelvaltimoplakin repeäminen on tavallisin akuuttiin sepelvaltimotautikohtaukseen johtava mekanismi. Potilaan oireet, sydänfilmi ja sydänlihakselle spesifisen troponiinin lisääntynyt veripitoisuus ilmentävät sydänlihassolujen hapenpuutetta ja solutuhoa ja tarjoavat täsmällisen diagnoosin, ennustearvion sekä ohjaavat hoitovalintoja. Merkkiaine, jolla voitaisiin jo edeltävästi ennustaa epävakaan sepelvaltimoplakin repeämistä, ei toistaiseksi ole kliinisessä käytössä.
PAPP-A on proteiini, jonka on todettu ilmentyvän epävakaassa mutta ei niinkään vakaassa sepelvaltimoplakissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää PAPP-A:n ja sen eri ilmenemismuotojen veripitoisuutta ja sen merkitystä arvioitaessa potilaan kuoleman ja uusintatapahtumien riskiä akuutin sepelvaltimotautikohtauksen eri alamuodoissa.
Tutkimusaineisto koostui 541 peräkkäisestä, epäillyn akuutin sepelvaltimotautikohtauksen takia ensiapuun hakeutuneesta potilaasta. PAPP-A:n veripitoisuus määritettiin tulovaiheessa, 12 ja 24 tunnin sekä ST-nousuinfarktipotilailla myös 48 tunnin kohdalla. Tiedot kuolleisuudesta, sairastetuista sydäninfarkteista, suoritetuista sydäntoimenpiteistä sekä sairaalahoidoista sydämen vajaatoiminnan, epävakaan rintakivun tai aivoinfarktin vuoksi kerättiin 12 kuukauden seuranta-aikana. Osatyössä I (n=136) määritettiin veren kokonais-PAPP-A:n pitoisuus potilailla, joilla ei todettu veren troponiinipitoisuuden lisääntymistä sekä osatyössä II (n=62) potilailla, joilla todettiin akuutti ST-nousuinfarkti. Havaittuamme, että akuutissa sepelvaltimotapahtumassa PAPP-A:n veripitoisuuden nousu johtui lähes täysin PAPP-A:n vapaan muodon lisääntymisestä, vertasimme osatyössä III (n=267) vapaan ja kokonais-PAPP-A:n ennustearvoa toisiinsa.
Totesimme, että varhainen (<24t) kokonais-PAPP-A:n pitoisuuden lisääntyminen troponiini negatiivisilla potilailla sekä jo tulovaiheessa huomattavasti (>10 mIU/L) lisääntynyt kokonais-PAPP-A:n pitoisuus ST-nousuinfarktipotilailla ennustivat korkeampaa kuoleman sekä uusinta sydäntapahtuman riskiä. Kokonais-PAPP-A:n veripitoisuus lisääntyi ST-nousuinfarktin yhteydessä ensimmäisten tuntien aikana ja väheni tämän jälkeen nopeasti ja pitoisuus 48 tunnin kohdalla korreloi infarktisuonen aukeamiseen. Tulovaiheessa määritetty vapaan PAPP-A:n veripitoisuus osoittautui kokonais-PAPP-A:ta paremmaksi merkkiaineeksi ennustamaan kuolemaa ja sydäntapahtumia potilailla, joilla todettiin akuutti sydäntapahtuma ilman ST-nousua.
Yhteenvetona voidaan todeta, että akuutin sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä todettava PAPP-A:n lisääntynyt veripitoisuus, potentiaalisena epästabiilin plakin merkkiaineena, liittyy korkeampaan kuolleisuuteen sekä uusinta sydäntapahtuman riskiin. Vapaa PAPP-A:n pitoisuus, selittäen valtaosan veripitoisuuden noususta akuutissa sepelvaltimotapahtumassa, osoittautui kokonais-PAPP-A:n määritystä paremmaksi ennustemerkkiaineeksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2867]